vierasyliö Kokonaisnäkemystä maidontuotantoon

Maidontuottajan toimintaa

ohjaavat tekniset, taloudelliset

ja hallinnolliset rajoitteet,

etenkin maitokiintiö, sekä erilaiset kannustimet. Tuotteiden ja panosten hintataso määräytyy markkinoilla, joihin yksittäinen

maidontuottaja ei voi vaikuttaa.

Tällainen toiminta- ja kilpailuympäristö ovatkin ohjanneet maidontuottajan tavoitteita suuntaan, jossa kilpailustrategiaksi muodostuu kustannusjohtajuuden tavoittelu. Käytännössä maidontuottaja tuottaa kiintiötä vastaavan maitomäärän mahdollisimman pienin

kustannuksin.

Koska hintataso tulee maidontuottajalle annettuna, keskeinen keino alhaisten yksikkökustannusten tavoittelussa on panos–tuotossuhteen eli tuottavuuden kohottaminen.

Tuottavuuden parantaminen edellyttää teknisen kehityksen hyödyntämistä, johon yrityskoon kasvattaminen usein kytkeytyy.

Lisäksi monilla maitotiloilla

toiminnan tehokkuutta on mahdollista parantaa, eli

voidaan tuottaa aiempaa

vähemmällä määrällä panoksia. Näin kustannukset alenevat ja taloudellinen tulos paranee.

Yleensä yksittäisen maitotilan tehokkuutta mitataan siten, että

tilan toiminnan tulosta, esimerkiksi panos-tuotossuhdetta, verrataan muiden maitotilojen

muodostaman vertailujoukon

perusteella määritettyyn saavutettavissa olevaan toiminnan tulokseen.

Kilpailukykyä maidontuotantoon –hankkeessa tehokkuuden

vaihtelua ja vaihtelun syitä

selvitettiin useita vuosia sisältävästä yli 200 eteläpohjalaisen maitotilan aineistosta, johon

yhdistettiin tilakohtaisia rekisteritietoja ja maidontuottajien haastattelutietoja.

Maitotilojen tehokkuudessa

on eroja. Tulosten mukaan myös tuet vaikuttavat tilojen toimintaan. Ne lisäävät pellon rajatuloa myös kotieläintukien osalta ja houkuttavat maidontuottajia hankkimaan peltoa enemmän kuin tehokkaan

tuotannon näkökulmasta olisi perusteltua.

Samalla peltojen markkina- ja vuokrahinnat nousevat

heikentäen taloudellista tulosta.

Yksittäistä tuotantoprosessia, kuten maidontuotantoa,

tarkasteltaessa keskituotoksella on havaittu olevan yhteys

tuotannon tehokkuuteen.

Kun tutkitaan koko maitotilan toimintaa, tämä yhteys häviää.

Tilatasolla hyvään tai huonoon tehokkuuteen voidaan päätyä maidon keskituotoksesta riippumatta. Vain alimmilla tuotostasoilla tehokkuus paranee selvästi tuotostason nousun myötä.

Maidontuotannossa kasvinviljely ja kotieläintuotanto

kytkeytyvät läheisesti toisiinsa. Maidontuottajan onkin aina pohdittava taloudellista tulosta koko yrityksen kannalta.

Hyvään lopputulokseen ei välttämättä päästä, vaikka

kasvinviljelyn tai kotieläintuotannon osaprosesseissa

oltaisiin tehokkaita, jos osa-alueet eivät toimi yhdessä

parhaalla mahdollisella tavalla koko maitotilan hyväksi.

Maitotilan yksittäisen

tuotantoprosessin kuten

esimerkiksi säilörehun ensimmäisen korjuukerran tarkastelu

ja teknisesti huippuunsa

virittäminen voi olla hyödytöntä

tai jopa taloudellisen tuloksen

kannalta vahingollista, jos

samanaikaisesti ei tarkastella maitotilaa kokonaisuutena.

Maidontuotannon kehittämiseen on aina kytkettävä

taloudellinen näkökulma.

Tavoitteeksi ei riitä mahdollisimman suuri sato tai korkea laatu. Keskeistä on tarkastella, millaisen panostuksen suuren sadon tai korkean laadun tuottaminen edellyttää ja millaisia kustannuksia siitä aiheutuu.

Maidontuottajan tavoitteena on kokonaistuoton ja -kustannuksen erotuksen maksimointi. Sitä ei koskaan saavuteta

pelkästään mahdollisimman korkeaa sato- tai tuotostasoa tavoittelemalla. Maidontuottaja tavoittelee euroja, ei kiloja tai litroja. Maidontuottajan on

löydettävä panos-tuotossuhteet, jotka tuottavat taloudellisesti parhaan tuloksen.

Tutkimustiloilla säilörehun

sulavuuden eli D-arvon yhteys tuotannon tehokkuuteen ei

ole niin yksiselitteinen kuin

perinteisesti on oletettu.

Tulosten mukaan maidontuottajat, joiden säilörehun

D-arvo on korkea, tuottavat teknisesti tehokkaammin kuin alhaisen säilörehun D-arvon saavuttaneet maidontuottajat. Tämä pätee D-arvoon 700 g/kg

asti.

Maitotilojen kustannustehokkuutta tarkasteltaessa

D-arvon merkitys vähenee olennaisesti. Siten säilörehun D-arvolla ei ole sellaista yhteyttä

kustannustehokkuuteen, että sen avulla yksiselitteisesti

voitaisiin ohjata tehokasta

taloudellista toimintaa maitotilalla.

Tulosten taustalla on se, että korkeaan D-arvoon panostaminen aiheuttaa aina lisäkustannuksia, jotka jossain vaiheessa ovat suurempia kuin D-arvon noususta saatava lisätulo.

Kustannustehokkaasti toimiva

maidontuottaja muuttaa säilörehun ja väkirehun suhdetta tarpeen mukaan. Pitkällä aikavälillä hän sopeuttaa säilörehun

korjuuta, peltoalaa ja työnmenekkiä. Valitaan sellainen säilörehun tuotantotapa ja

lehmien ruokinta, joilla saavutetaan paras kokonaistaloudellinen tulos.

Vasikkakuolleisuudella on

erittäin merkitsevä yhteys

yrityksen tehokkuuteen.

Korkea vasikkakuolleisuus

tai sen kasvu ovat konkreettisia

indikaattoreita maidontuotannon ongelmista.

Sen taustalla on ongelmia

tuotantoprosessien ja tuotanto-olosuhteiden hallinnassa.

Indikaattori onkin muualla maailmassa yleisesti käytetty

tekijä, joka kuvaa tuotantosysteemin toimivuutta.

Tutkimustiloilla eläintiheys pinta-alaa kohti vaihteli

huomattavasti. Sekä tuotannon

tekninen että kustannustehokkuus paranevat lähes

suoraviivaisesti eläintiheyden kasvaessa. Useilla maitotiloilla

tuotantoa on mahdollista

tehostaa hyödyntämällä peltoa nykyistä suunnitelmallisemmin.

Yritystä on johdettava

kokonaisuutena. Voittoa

maksimoivassa yrityksessä

tavoitteena on käyttää niukat resurssit yrityskokonaisuuden kannalta parhaalla mahdollisella tavalla.

Yksittäisten prosessien

optimointien kautta resurssit saatetaan kohdentaa kokonaisuuden kannalta virheellisesti.

Pahimmassa tapauksessa

osittaistarkastelujen pohjalta tehdyt päätökset voivat johtaa maidontuottajan kannalta

hyvinkin heikkoon taloudelliseen tulokseen.

TIMO SIPILÄINEN

MATTI RYHÄNEN

Timo Sipiläinen toimii yliopistonlehtorina Helsingin yliopistossa ja Matti Ryhänen yliopettajana

Seinäjoen ammattikorkeakoulussa.

Avaa artikkelin PDF