Lähiruokabuumi toi nuoret New Yorkin maatiloille
MOUNT PLEASANT,
YHDYSVALLAT (MT)
Keittiön puolelta on tultu vierailulle. Kokki nuuhkii kasvihuoneessa yrttejä, joita ojentaa Sarah Isbell.
Isbell on Stone Barns Center -tilalla oppimassa maataloudesta. Nuorella naisella ei ole maataloustaustaa: hän innostui alasta toimiessaan opettajana maatilalla Massachusettsissa.
Nyt haaveena on oma tila. Isoin este sille on maan kalleus.
New Yorkin osavaltio on väestömäärältään Yhdysvaltain kolmanneksi suurin. Osavaltiossa on New York Farm Bureau -järjestön mukaan noin 35 000 maatilaa.
Lähiöt kasvavat isojen kaupunkien ympärillä. Tilat ovat pieniä: kasvinviljelytilat muutaman, lihatilat parinkymmenen hehtaarin kokoisia, nuorten viljelijöiden koulutuksesta Stone Barnsissa vastaava Nena Johnson kertoo.
40 kilometriä Manhattanilta pohjoiseen sijaitseva Stone Barns on paitsi liha- ja kasvinviljelytila, myös koulutuskeskus.
Yhdysvaltain maatalousministeriö tukee tilaa nuorten viljelijöiden kouluttamisessa. Vuonna 2011 myönnetyllä reilun puolen miljoonan euron tuella on tarkoitus tavoittaa yli 1 200 aloittelevaa viljelijää vuoteen 2014 mennessä. Myös erilaiset säätiöt tukevat toimintaa.
Stone Barns haluaa lisätä Koillis-Yhdysvalloissa toimivien, kestävän kehityksen periaatteita noudattavien pienten ja keskikokoisten tilojen määrää ja palauttaa maatalouteen monimuotoisuuden.
Maatalousministeriö on herännyt viljelijöiden ikääntymiseen. Sen arvion mukaan viljelijöiden ja karjankasvattajien määrä Yhdysvalloissa vähenee kahdeksalla prosentilla vuosien 2008 ja 2018 välillä. Keskimäärin yhdysvaltalainen viljelijä on nyt 57-vuotias.
Lähiruoka on Johnsonin mukaan vakiinnuttanut asemansa Yhdysvalloissa viimeisen vuosikymmenen aikana.
Etenkin nuoret ovat aktiivisia lähiruokaliikkeessä. Ajatus ruuan tuottamisesta omalle yhteisölle kiinnostaa, mutta myös ympäristösyyt, kuten ilmastonmuutos, rohkaisevat viljelemään itselle.
Viidesosalla perheomistuksessa olevista tiloista viljelijä tai lihantuottaja on työskennellyt alallaan alle kymmenen vuotta.
Johnson tietää, että pienillä ja keskikokoisilla tiloilla elannon saanti ei ole helppoa. Monella on sivutöitä.
Kumppanuusmaatalous houkuttelee varsinkin nuoria viljelijöitä. Pieni vihannestila voi tarjota ruokaa 200–300 hengen ruokaosuuskunnalle.
Ajatuksena on, että kuluttajat maksavat jo talvella seuraavan sesongin ruuasta. Kasvukauden ajan tilalta saa hakea laatikollisen vihanneksia kerran viikossa. Stone Barnsissa ensimmäiset laatikot pakataan toukokuun puolivälissä.
”Kumppanuusmaatalous liimaa viljelijän ja kuluttajan yhteen”, Johnson sanoo.
Stone Barns maksaa harjoittelijoille kuukausittain vajaan tuhannen euron stipendin. Töitä on 35 ja luokkahuoneessa opiskelua viisi tuntia viikossa.
Johnsonin mukaan osa harjoittelijoista yllättyy maatilan töiden raskaudesta. ”Vaikka he eivät alkaisi viljelijöiksi, he arvostavat ruokaa enemmän.”
Sarah Isbell on oppinut puolen vuoden harjoittelunsa aikana, miltä pitkät päivät kasvihuoneessa tuntuvat.
Hän luettelee Johnsonin kanssa kevään trendejä. ”Tomaatit kiinnostavat ihmisiä aina. Syötävät kukat ovat iso juttu, samoin lehtikaali. Meillä on kasvihuoneessa lähiruokana inkivääriä ja kurkumaa, se on ollut tosi suosittua.”
Seuraava etappi Isbellille on tila Hudson-joen laaksossa. Viljelijä palkkasi kaksi Stone Barnsin harjoittelijaa hoitamaan ruokaosuuskuntaansa ja keskittyy itse muihin töihin.
PAULA TAIPALE
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
