KUOLLUT Kansliapäällikkö Reino Uronen

Maa- ja metsätalousministeriön pitkäaikainen kansliapäällikkö Reino Uronen menehtyi 77-vuotiaana 16. syyskuuta Helsingissä. Hän oli syntynyt Viipurin maalaiskunnassa 26.5.1936.

Suoritettuaan maataloustutkinnon Helsingin yliopistossa Uronen työskenteli MTK:ssa ja maa- ja metsätalousministeriössä, jossa teki varsinaisen elämäntyönsä.

Uronen oli viimeinen presidentti Urho Kekkosen nimittämä kansliapäällikkö. Eläkkeelle hän jäi kansliapäällikkökunnan vanhimpana ja ehti vaikuttaa kymmenen maa- ja metsätalousministerin aikana.

Uronen uudisti ministeriötä ja nosti sen laajalti tunnustetuksi valtioneuvoston toimijaksi. Hän oli keskeinen vaikuttaja maaseudun asioiden hoidossa ja sen peruselinkeinojen edistämisessä. Hän näki, että tehtävässä saattoi onnistua vain yhteistyöllä, jossa kaikki keskeiset tahot olivat mukana.

Maatalouden asioissa komiteat, toimikunnat ja neuvottelukunnat – monesti Urosen johdolla – olivat luontevia valmistelutyön välineitä. Hän osasi johdatella valmistelua niin, että vaikeissakin asioissa saatiin aikaan yhteiskunnallisesti tasapainoisia, poliittisesti hyväksyttäviä ratkaisuja.

Uronen piti tärkeänä maatalouden edistämistä ja tuotannon korkean laadun säilyttämistä. Tätä hän korosti varsinkin kuluttajien näkökulmasta. EU-ajan lähestyessä hän halusi, että kuluttajat voivat yhä luottaa kotimaiseen tuotantoon ja tunnistaa helposti elintarvikkeiden alkuperän. Hän vaikutti siihen, että tuotepakkauksiin saatiin kotimaisuudesta viestivä joutsenmerkki.

Urosen ai-

kana korostuivat hyvät naapuruussuhteet länteen ja itään. Niitä ja hänen henkilösuhteitaan hyödynnettiin maataloustuotteiden viennissä varsinkin itänaapuriin. Hyvät suhteet olivat tarpeen myös neuvostovallan romahdettua, kun suomalaiset auttoivat rajan takaisten alueiden tuotantoa uuteen alkuun Karjalassa, Pietarin ympäristössä ja Virossa.

Reino Uronen uskoi sopimusyhteiskuntaan. Hän oli konsensuksen rakentaja. Siinä häntä auttoi paitsi vankka asiaosaamisensa myös karjalaisen välitön, helposti lähestyttävä persoonansa. Hän oli henkilönä pidetty ja laajalti arvostettu. Häntä luonnehdittiin mieheksi, joka teki työtä koko sydämellään Suomen maaseudun ja sen peruselinkeinojen puolesta.

Vielä eläkepäivillään ja sairauksien jo kolkutellessa Uronen kantoi huolta maamme metsäpolitiikasta. Hän keräsi ympärilleen alan veteraaneja ”metsän veljiä” herättelemään päättäjiä huolehtimaan kansallisaarteestamme.

SEPPO SARLUND

MATTI UUSITALO

JARMO VAITTINEN

MIKKO VESA

Kirjoittajat ovat Reino Urosen ystäviä ja entisiä työtovereita.

Avaa artikkelin PDF