Valkohäntäpeurojen kanta tuplaantunut – Näin karkurista tuli Suomen luonnon menestyjä

Valkohäntäpeurat karkasivat aitauksesta vapauteen vuonna 1938. Viime metsästyskaudella peurasaalis oli 26 000 yksilöä. 

Valkohäntäpeura on Suomessa yhä yleisempi näky. Siro ja suurisilmäinen metsän kulkija on kuitenkin tulokaslaji: metsästäjät toivat valkohäntäpeuran Yhdysvalloista Suomeen 1930-luvun alussa. Laivaan lastattiin Yhdysvalloissa kahdeksan vasaa: neljä urosta ja neljä naarasta. Perille selvisi kuitenkin vain neljä naarasta ja yksi uros.

Peurat vietiin tarhattavaksi Vesilahdelle Laukon kartanoon. Vuonna 1938 tarhan aidan päälle kaatui puu ja aita luhistui. Kauriit eivät empineet, vaan karkasivat metsään. Naaraat saatiin takaisin, mutta uros jäi metsään. Maa- ja metsätalousministeriö antoi lopulta erikoisluvan vapauttaa muutkin yksilöt luontoon.

Näistä viidestä peurasta alkoi lajin menestystarina Suomessa. Sittemmin yksilöitä on tuotu lisää ja kanta on kasvanut voimakkaasti: viimeisen vuosikymmenen aikana valkohäntäpeurojen määrä on kaksinkertaistunut.

Kannan kasvulla on sivuvaikutuksensa. Peurakolareita sattuu vuosittain jo yli 3 000. Suuren peurakannan epäillään myös edesauttavan puutiaisen lisääntymistä ja punkin levittämien tautien esiintyvyyttä.

Luonnonvarakeskus (Luke) ja Suomen riistakeskus kehittävät yhdessä kannanseurantajärjestelmää valkohäntäpeuralle. Lukessa keskitytään kannanarviomenetelmän kehittämiseen. Työtä johtaa erikoistutkija Jyrki Pusenius. ”Valkohäntäpeuralle tarvitaan tavoitteellista kannanhoitoa, ja sen toteuttaminen vaatii kattavaa ja luotettavaa tietoa.”

Ilmaston lämpeneminen on parantanut valkohäntäpeuran elinolosuhteita. Talviruokinnan avulla kanta säilyy hyvävoimaisena. Lisäksi valkohäntäpeuraa metsästetään vähän sen kannan kokoon ja vasatuottoon nähden. ”Peurasaalis oli viime metsästyskaudella yli 26 000 yksilöä, mutta kanta näyttää kasvavan yhä”, arvioi Pusenius.

Seuraavan kahden vuoden aikana metsästäjiltä kerätään havaintoja, kaatomääriä ja riistakameratietoja Suomen riistakeskuksen Oma riista -järjestelmässä. Kannan poistumaa arvioidaan saaliin ja petokantojen sekä kolaritietojen avulla. Lisäksi kerätään tietoja kannan koon muutoksista metsästäjiltä. Tiedot muutetaan tilastollisen populaatiomallin avulla kannan koon ja rakenteen arvioksi.

”Yhteiset linjat ja toimenpiteet mietitään maanomistajien, riistatoimijoiden, metsästäjien ja liikenneturvallisuudesta vastaavien tahojen kesken. Kannan järkevä koko on kaikkien osapuolten etu”, Pusenius toteaa.

Valkohäntäpeuraa on ehdotettu kutsuttavan myös valkohäntäkauriiksi, mutta vielä nimitys ei ole vakiintunut.