Kädet täynnä työtä
Meitä ihmisiä on monenlaisia – onneksi! Seurakuntakin on parhaimmillaan ollessaan moniääninen kuoro ja kirkko kuin kirjava keto.
Kun Jumala luo, hän tekee monenlaista. Yhdenlainen voi tuhoutua kerralla, mutta monenlainen on sitkeää sinnittelemään vastoinkäymisten keskellä. Monenlaisessa on myös monenlaista potentiaalia.
Tulevan pyhänseudun evankeliumi vie meidät Jerusalemin kaupungin liepeille, Betanian kylään. Martta ja Maria olivat erilaiset siskokset, lisäksi heidän kanssaan asui Lasarus-veli, joka oli Jeesuksen sydänystävä. Talo oli siis Herrallemme tuttu ja samoin talon touhu. Mahtoiko Lasarus olla tuolla kerralla reissun päällä, koska hänestä Luukas ei mainitse mitään. Martta oli touhukas – Maria enemmän seuraihminen.
Tuollaiseen taloon olisi mukava päästä vieraaksi, sillä tulijasta aivan varmasti pidettäisiin hyvä huoli. Ensi sunnuntain aiheena onkin ”Jumalan huolenpito”. Martta hääri keittiössä ja Maria piti vieraalle seuraa.
Martan reaktio on inhimillinen ja hyvin ymmärrettävä. Ei ole kiva tehdä raskaita töitä, kun toinen vain laiskottelee. Toiselta puolen olisi ollut perin outoa ja epäkohteliasta jättää arvovieras oman onnensa nojaan köksäilyn ajaksi.
Epäilemättä Jeesus osasi arvostaa myös Martan osaamista ja panosta, sillä eipä Nasaretin Mestarin suukaan tainnut tuohesta olla. Nyt vain syntyi keskustelu Marian osaamisen arvosta.
Jeesus otti selkeän kannan molempien siskosten työn arvokkuudesta. Kaikki ajallaan tuntui olevan Jeesuksen ajatus. Mahtoikohan aterian jälkeen tulla Martan vuoro jäädä vieraan kanssa keskustelemaan aterian maittavuudesta ja muusta mahdollisesta. Eiköhän Mariakin tiskaamisen touhut taitanut.
Ei ole helppoa ymmärtää erilaisia yhtä arvokkaiksi, usein kai vaadimme samanlaisuutta tasa-arvon mittariksi. Erilaisetkin toki voivat oppia samoja töitä, jos vain haluavat ja heitä siihen kannustetaan.
Nykypäivän maatilalla ei taida juuri enää olla miesten ja naisten töitä. Emännät pyörittelevät koneita siinä missä miehetkin. Mitenkähän mahtaa olla isäntien huushollitaitojen laita?
Tapasin tässä taannoin kolme kaunokaista kultakutria, maatilan mainioita tyttäriä. He menivät mummon kanssa pöyhimään kasvatusvasikoiden rehuja maittavampaan malliin. Mummolle taisi tehtävä olla ennen kokematon, koska yksi tytöistä huudahti: ”Isi, mummolla on kaupunkilaisen kädet!” Maalainen työntää kätensä reilusti rehuun, samoin kuin Martta pullataikinaan. Työ tekijäänsä opettaa ja kiittää.
Makoisaa syksyn jatkoa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
