Haja-asutusten viemäröinti ollut usein turha investointi

Haja-asutusten viemäri-investointi on ollut kallis toteuttaa, siitä koitunut hyöty ollut kyseenalainen, ja sen käyttö asukkaille huomattavasti kiinteistökohtaista järjestelmää kalliimpaa. Asian monimutkaisuudesta johtuen kunnan päättäjiä on ollut helppo ”jymäyttää” ja samalla on aiheutettu kuntalaisille ylimääräisiä kustannuksia.

Mikä Suomessa meni pieleen?

Lain ja asetuksen tarkoitus on ollut hyvä, mutta sen toteutuksen ovat pilanneet lain tulkitsijat. Heitä ei ole kiinnostanut lukea lain valmistelun taustamuistioita, jossa on kerrottu lain tarkoitus ja päämäärä. On luettu lain kirjainta, mutta ei ole ymmärretty tai haluttu toimia sen hengen mukaisesti.

Taustamuistiosta käy ilmi muun muassa, että hyväkuntoiset sakosäiliöt voidaan hyödyntää.

Kun perään asennetaan maasuodatuskenttä, niin lain kirjainkin täyttyy.

Kyseisessä tapauksessa investointikustannus jää edullisimmillaan alle tuhanteen euroon. Parhaassa tapauksessa tarvitaan 12–15 metriä imeytysputkea, kuorma pestyä sepeliä ja sopivaa hiekkaa, suodatinkangasta ja puolipäivää kaivurityötä.

Kokonaan uusi maaperäkäsittelyjärjestelmä maksaa 3 000–5 000 euroa ja käyttökustannukset ovat 100–150 euroa vuodessa.

Suomalaisessa keskustelussa on täysin sivuutettu tärkein asia, hygieenisyys.

Vielä 1980- ja jopa 1990-luvulla hyväksyttiin järjestelmä, jossa kahden betonikaivon – toinen oli parhaassa tapauksessa jaettu kahteen osastoon – kautta jätevedet johdettiin putken kautta avo-ojaan.

Varsinkin kesäisin purkuputken tienoilla ilmeni epämiellyttäviä hajuhaittoja. Suurin ongelma hygieenisyysmielessä on kuitenkin se, että jätevesi sisältää runsaasti erilaisia haitallisia bakteereja, jotka eivät häviä sakokaivosäiliökäsittelyssä.

Maaperäkäsittely on ylivoimaisen tehokas ”bakteerien tappaja”.

Maaperäkäsittelyssä jätevedet johdetaan sakosäiliön kautta putkistoa pitkin sepelikenttään, jonka tehtävänä on levittää jätevesi laajemmalle pinta-alalle samalla sitä hapettaen. Sepelikentän alla on hiekkapatja, jossa varsinaisesti tapahtuu puhdistava bakteeritoiminta ja fosforin kiinnittyminen hiekkakiteisiin. Jätevesi puhdistuu ja vajoaa pikkuhiljaa pohjavedeksi.

Maasuodatuksessa hiekkakentän läpi puhdistunut vesi kerätään ja johdetaan putkistoa pitkin sopivaan purkupaikkaan, ei kuitenkaan suoraan vesistöön.

Maaperäkäsittelyn toimivuudesta ja käyttöiästä on erilaisia käsityksiä, mutta oikein tehtynä ja käytettynä sen keskimääräiseksi käyttöiäksi on USA:ssa todettu 27 vuotta. USA:ssa maaperäkäsittelyä on käytetty ja tutkittu yli 60 vuotta, joten mistään uudesta keksinnöstä ei ole kysymys.

Keskusteluissa typpi ja fosfori ovat näytelleet pääroolia, mutta empiiristen tutkimusten perusteella voidaan sanoa, että Itämeri ei saastu, eikä ole saastunut haja-asutusalueen tai mökkiläisten jätevesistä. Syyt löytyvät aivan muualta.

Pentti Tikkanen

asiaan paneutunut eläkeläinen

Jita Oy:n ex-toimitusjohtaja

Avaa artikkelin PDF