Menetetty koti löytyi rajantakaisesta Karjalasta
Museovirasto Oskar Nissinen muodosti kotinsa Laatokan rannalla ostamalla muutamassa erässä 26 eri tilaa. Kartano sai nimen Niemelä, ja karjalaiseen tapaan sitä alettiin kutsua hoviksi. Päärakennuksen torni on sortunut, mutta rakennus aiotaan entisöidä vuoteen 2018 mennessä. Kuva: Viestilehtien arkistoSORTAVALA (MT)
Venäjänpuoleisen Karjalan tiet ovat surkeassa kunnossa. Hiekkatie on epätasainen, ja siitä nouseva pöly on tomuttanut puiden lehdet valkoisiksi kahden metrin korkeuteen.
Helsinkiläinen Tiuku Räsänen matkaa kahden tyttärensä, vävynsä ja veljentyttärensä kanssa kohti venäläisten miljonäärien rakentamaa lomakeskusta.
Kohde on Laatokan rannalla, 16 kilometrin päässä Sortavalasta ja 35 kilometrin päässä Valamon luostarisaaresta.
”Tämä on kuin villiä länttä”, Räsänen sanoo.
Keskellä tyhjyyttä on kapakka, josta astuu ihmisiä ulos.
”Mistä sinnekin riittää asiakkaita?”
Viisihenkisen ryhmän suunnitelmissa ei ole lomailu. Venäläiset ovat ottaneet perheeseen yhteyttä, sillä lomakeskuksen tilukset kuuluivat sata vuotta sitten Tiukun isän isoisälle, maanviljelysneuvos Oskar Nissiselle ja tämän Vera-vaimolle. Tila tunnettiin nimellä Niemelänhovi.
”Yhteydenotto yllätti meidät. Tilan vaiheiden selvittäminen on ollut vaikeaa, kun kaikki tieto lähihistoriasta on venäjäksi.”
Oskarin oikea sukunimi oli Nissin. Merkittävän kauppiassuvun Niemelänhovi oli Sortavalan alueen suureellisin tila.
Vuonna 1892 rakennetun tilan pinta-ala oli yli 800 hehtaaria, josta peltoa oli lähes 90 hehtaaria.
Tiuku Räsäsen isä Pentti Nissinen syntyi vuonna 1927 ja ehti asua ainakin elämänsä ensimmäiset viisi vuotta Niemelänhovissa. Sieltä perhe muutti Viipurin maalaiskuntaan.
”Isän tarinoissa kaikki Niemelänhovissa oli upeaa. Kun hän kulki taaperona ympäri pihaa, piiat kutsuivat häntä Pentti-herraksi.”
Tiuku kertoo, että kuten lapset yleensä, hän ei jaksanut kuunnella isänsä tarinoita. Sekä Niemelänhovin että Viipurin jättäminen taakse sodan tullessa oli ollut Pentille vaikeaa.
”Tarinat olivat hienoja, mutta minusta hyvin katkeransuloisia. Ehkä niitä oli siksi vaikeaa kuunnella.”
Tilan päärakennus oli komea kaksikerroksinen puutalo, josta nousi torni. Niemelänhovissa oli myös asunnot laajalle työntekijäjoukolle, moderni kivinavetta 70 lehmälle ja talleissa 15 hevosta.
Oskar Nissin vaihtoi vuonna 1905 nimensä Nissiseksi, sillä hän oli useiden aikalaistensa tapaan fennomaani, joka korosti suomenkielistä kulttuuria.
Perheen varakkuus näkyi. Oskar esimerkiksi osti omaan käyttöönsä Sukkela-nimisen pienen höyrylaivan, jolla tilalta matkattiin Sortavalaan asioille. Kauppatoiminnan lisäksi Sukkelalla tehtiin myös hupimatkoja.
Yömyöhään Tiuku Räsäsen ja hänen seurueensa pikkubussi ohittaa ränsistyneet asutukset Niemelänhovin ulkopuolella ja saapuu tilan pihaan.
Räsänen pysähtyy katsomaan hämärästä paljastuvaa päärakennusta. Kylmät väreet kulkevat pitkin hänen selkäpiitään.
”Kuvittelimme, että päärakennus on poltettu aikoinaan maan tasalle ja uudet omistajat ovat rakentaneet sen tilalle jotain”, Räsänen kertoo.
Päärakennus seisoo harmaana paraatipaikalla, mutta miltei kaikki muu on kunnostettu osaksi lomakohdetta. Päärakennus aiotaan entisöidä vuoteen 2018 mennessä.
Oskar ja Vera tunnettiin ympäristönsä sivistäjinä, jotka kouluttivat palvelusväkeään ja lähistön asukkaita. Niemelänhoviin perustettiin 1890-luvun lopulla meijeri- ja karjakkokoulu.
Oskar Nissisellä oli myös huomattavia maataloudellisia luottamustoimia. Näistä merkittävin oli hänen neljännesvuosisadan kestänyt pestinsä Itä-Karjalan maanviljelysseuran ensimmäisenä esimiehenä.
”Isoisäni ja hänen veljensä olivat komeita velikultia. He muun muassa lentelivät ympäriinsä omilla lentokoneillaan”, Tiuku kertoo.
Oskar nukkui pois vuonna 1937. Hovin tähti sammui, kun kukaan lapsista ei ottanut maata itselleen. Tila myytiin toiselle suvulle.
Venäläisten aikana tilalla toimi muun muassa mielisairaala.
Lomakeskuksen virallisten avajaisten aamuna Tiuku ja suvun nuoremmat jäsenet käyvät Sortavalan kaupungin hautausmaalla. Oskarin hautaa ei ole vaikea löytää. Se on suuri musta obeliski heti sisäänkäynnin vieressä.
Perhe laskee valkean kukkakimpun Oskarin haudalle. Tiukun tyttären Tipi Räsäsen puoliso Kirill Jakovlev kiertää obeliskin ja laskee kukat myös muiden Nissisten haudoille.
Nissisen 150-vuotissyntymäpäivään ajoitetut avajaiset Laatokan rannalla ovat hämmentävä tapahtuma. Joku vieraista saapuu helikopterilla, ja joku on tärkeä mies ortodoksisessa kirkossa. Navetassa voi nyt keilata.
Kukaan ei suostu lausumaan tilan nykyomistajien nimiä. Ei edes lomakeskuksen toimitusjohtaja Valeri Kulikov, joka väistää kysymykset sijoittajista toteamalla heidän olevan yksityishenkilöitä. Vieraiden joukossa kuitenkin kuiskitaan pietarilaisen apteekkiketjun omistajasta ja muista upporikkaista.
Nissisille omistetussa viljasiiloon rakennetussa museossa on Niemelänhovin esineistöä, valokuvia ja sukupuu.
”Tämä sukupuu on kyllä aivan päin honkia”, Tiuku toteaa.
Perheen kutsunut Irina ottaa heti kuvan korjaamisen asiakseen.
Avajaisissa Tiuku pitää tulkin välityksellä puheen. Hän paljastaa Oskar Nissisestä tehdyn rintakuvapatsaan veljentyttärensä Laura Nissinin kanssa.
”On ihanaa tietää, että tänne voi palata.”
Päärakennuksen piha on työmaa-aitojen ympäröimä, mutta sen suojissa Tiuku ja tytär Vera sytyttävät tupakat.
Vaikka joku olisikin nähnyt heidät, Oskarin jälkeläisiä olisi tuskin kielletty menemästä pihalle. Ei Niemelänhovissa.
MATTI RIITAKORPI
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
