Tuuletettu klassikko karkottaa murheet
Laura Hänninen Eskon roolissa pääsee liikkumaan tunnetiloista toiseen: suuresta riemusta ja suuttumuksesta vaihdetaan innokkaaseen ihmettelyyn ja surumielisyyteenkin. Nainen perinteisessä miesroolissa viestittää ainakin sitä, että kaikkea saa ja voi tehdä. Ville Kokkola Kuva: Viestilehtien arkisto”Eikö sinulla ole mitään hauskempaa tekemistä?” kysyi äidinkielenopettajaystäväni, kun kerroin meneväni katsomaan Nummisuutareita perjantai-iltana Joensuun kaupunginteatteriin.
Kieltämättä vanhoja Nummisuutarit-versioita muistellessani tuli itsellenikin epäilys, jaksaako tuota vielä hereillä pysyen istua. Toisin kävi.
Jo väliajalla olin myyty Ari Nummisen ohjaukselle ja koreografialle.
Tällä kertaa 150-vuotias huvinäytelmä Nummisuutarit viihdyttää ja jopa herättelee oikeasti.
Joensuun kaupunginteatterin johtajan Vihtori Rämän ideasta talossa on laitettu tuulemaan ja klassikkonäytelmään haettu runsaasti vierailevaa työvoimaa.
Vain hetkittäin meno näyttämöllä viipyilee, mutta suurimmaksi osaksi näyttelijöiden energisyys välittyy katsomoon. Huumoria isketään oikeisiin kohtiin.
Kansantanssillinen ote sopii niin rempsakkuudessaan kuin ajoittaisessa herkkyydessään erinomaisesti Aleksis Kiven (1834–1872) tekstin henkeen. Urkurina Petri Tiainen tekee illan aikana valtavan työn löytäen soittimestaan irrottelu-ulottuvuuksia.
75-vuotispäiviään juhlivan Kaj Chydeniuksen sävellys- ja sanoitusurakka edustaa konkarimaista laatua – siinä on paljon tuttua Kiveä, mutta jotain uuttakin. Libretto on ensiesitetty Tampereella vuonna 1998 opiskelijoiden teoksena Nummisen loihtiessa silloinkin tanssiosuudet.
Juonen yksinkertaisuus häipyy nautittavien musiikkinumeroiden ja tanssin taka-alalle.
Roolihahmoistaan näyttelijät nostavat hienosti luonteita esiin: yksinkertaisten ja hyväntahtoisten Eskojen ja Iivareiden rinnalla kulkee aina joukko viekkaampia ja ahneempia ihmisiä.
Eskona Laura Hänninen on sydäntä riipaiseva poikanen, jonka ensihumalaa ja vaihtuvia mielialoja saa seurata hymyssä suin.
Perusasetelma rakkauden kaipuusta ja onnen onkimisesta juonitteluineen on niin tuttua, että hauskaa siitä tekevät vasta esitykseen löydetyt uudet liikkeelliset muodot.
Keskeisissä rooleissa miehiä näyttelevät naiset, mutta sekin kysymys kadottaa merkityksensä, koska näyttelijät Laura Hänninen ja Sini Siipola Iivari-veljenä tekevät niin mainiot luonnekuvaukset.
Mirva Kuivalaistakin on ilo katsella ja kuunnella Mikko Wilkastuksena – sukupuolirooleja voi vapaasti tuuletella teatterissa – ainakin silloin, kun se tehdään taiten.
LIISA YLI-KETOLA
Nummisuutarit – kansanooppera.
Joensuun kaupunginteatterissa esityksiä ensi kevätkaudelle
saakka.
Kajaanissa vierailuesitykset
9. ja 10.10.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
