Vierailija Sopulit vaeltavat

Sopulit ovat pitkästä aikaa vaelluksella. Vielä niitä ei

nähdä Rovaniemellä, mutta jos liikkeelle lähteneet sopulit

onnistuvat lisääntymisessään talven aikana, voi vaellus

ulottua kauas etelään niin kuin vuonna 1970.

Tavallisesti sopulit elävät huomaamattomina hyvin

ankarissa oloissa tuntureiden huipulla, syövät sammalta ja sitä vähäistä ruohokasvillisuutta, mitä siellä on. Talvensa ne viettävät monimetristen kinosten alla suojassa myrskyiltä ja

pakkasilta. Siellä syntyvät uudet sopulit.

Kun sopuleiden määrä ylätuntureilla kasvaa niin suureksi,

ettei ruoka enää riitä sopulikansalle, ne lähtevät vaellukselle, etsimään ruokaa ja elintilaa muualta.

Tämä on aivan tyypillistä eläinten käyttäytymistä. Sieltä,

missä lisääntyminen onnistuu ja kanta runsastuu, ylimäärä lähtee muualle. Usein nuoret koiraat kulkevat pisimmälle uutta elintilaa etsiessään. Suuri osa vaeltajista menehtyy, mutta

jotkin löytävät uuden kotiseudun.

Satakieli tavoitti Suomen asuinalueekseen sata vuotta sitten. Tuoreempia uudisasukkaita ovat valkoposkihanhi, harmaahaikara ja vasta yhden pesän voimalla tullut kattohaikara. Kotiutuneita tulokkaita on myös muissa eliöryhmissä, esimerkkeinä vaikkapa supikoira, hirvikärpänen ja neitoperhonen.

Ihminen käyttäytyy aivan

samalla tavalla. Kun vanhat

asuinalueet täyttyvät, osa

nuoresta väestä lähtee etsimään

parempaa tulevaisuutta muualta. Paikoilleen jäävät

ne, joiden elämä on siellä

turvattua, mutta myös kaikkein heikoimmat ja köyhimmät,

jotka eivät pysty edes etsimään parempia elinoloja.

Eurooppa on kokenut ainakin kolme suurta muuttoaaltoa.

40 000 vuotta sitten nykyihminen vaelsi Afrikasta

Välimeren perukan kiertäen Eurooppaan. Täällä hän

kohtasi vanhat eurooppalaiset,

neandertalilaiset. Muutaman tuhannen vuoden kuluessa neandertalilaiset katosivat.

Uutta väkeä saapui jälleen 9 000 vuotta sitten, osaksi

Turkin rannikkoa pitkin, osaksi

meriteitse Välimeren suuret saaret asuttaen. He toivat mukanaan maanviljelyn, ja aikaisemmin Eurooppaa asuttaneet metsästäjä-keräilijät joutuivat

väistymään tehokkaamman kulttuurin tieltä.

Kolmas vaellus sai alkunsa Mustanmeren ja Kaspianmeren pohjoispuolisilta aroilta 4 500 vuotta sitten. Yamnayat olivat paimentolaisia, jotka tunsivat hevosen, pyörän ja tappavat aseet. Suomen arkeologiassa muuttoaalto tunnetaan vasarakirveskulttuurina. Ainakin osaksi vaellus oli väkivaltainen: asukkaat, jotka eivät antaneet tulijoiden karjalaumojen asettua mailleen, päätyivät multiin. Tulijat toivat mukanaan uuden kielen, joka syrjäytti valtaosan täällä aikaisemmin puhutuista kielistä.

Nyt on käynnissä neljäs muuttoaalto. Tulijat saapuvat

kauempaa, mutta liikkeelle heidät ajaa sama tilan ja ruuan tarve kuin aikaisemminkin.

Tällä kertaa tulijoita vain voi olla paljon enemmän kuin edellisissä, suuresti Eurooppaa

muuttaneissa vaelluksissa. Maapallon väestö kasvaa vuodessa 80 miljoonalla, ja suurin osa lapsista syntyy maapallon köyhimmillä seuduilla.

Aikaisemmin eurooppalaiset ovat olleet elinkeinorakenteiltaan tulijoita heikompia:

kehittyneempi tekniikka on syrjäyttänyt alkeellisemman. Muutot eivät myöskään ole

olleet ohjattuja, eivätkä tulijat

ole tarkoin tienneet, minne ovat matkalla.

Tällä kertaa tulijat lähtevät meitä köyhemmistä oloista, mutta heillä on ainakin jonkinlainen käsitys siitä, mihin ovat menossa.

Jos tropiikissa sattuu todella

suuri tulivuorenpurkaus tai muu katastrofi, joka tuhoaa

sadon, liikkeelle voi lähteä

satoja miljoonia ihmisiä.

Vastaanottokeskuksia rakentamalla ja rajavalvontaa tehostamallako ongelma hoidetaan?

Seppo Vuokko

Luontokirjailija

Savitaipaleelta

seppo.vko@pp.inet.fi

Avaa artikkelin PDF