Kommentti: Kunniapuheenjohtajan lähtö on keskustalle menetys

Pitkäaikainen ministeri, keskustan kunniapuheenjohtaja Paavo Väyrynen ilmoitti tänään perustavansa uuden puolueen ja irtautuvansa keskustan toiminnasta.

Kun Väyrysen ajatuksia vertaa Sipilän luotsaaman keskustan poliittiseen linjaan, ei välirikko ole suuri yllätys.

Väyrynen on kampanjoinut raivokkaasti euroeron puolesta, keskusta taas sitoutunut jäsenyyteen yhteisvaluutassa.

Väyrynen on myös ollut syvästi tyytymätön keskustan harjoittamaan alue- ja talouspolitiikkaan.

Lisäksi vanha isäntä on entistä emopuoluettaan selkeästi varauksellisempi suhteessa vapaakauppaan ja maahanmuuttoon.

Poliittisista linjaeroista huolimatta uutinen hätkähdyttää. Paavo Väyrynen valittiin keskustan kansanedustajaksi ensi kertaa vain 23-vuotiaana Lapin vaalipiiristä 1970.

Sen jälkeen hän on ollut valtioneuvoston jäsen viidellä eri vuosikymmenellä keskustalaisena ministerinä, keräten toiseksi eniten ministeripäiviä kaikista poliitikoista Johannes Virolaisen jälkeen.

Puheenjohtajakaudellaan 1980-luvulla Väyrynen muovasi silloisen keskustapuolueen linjaa voimakkaasti. Aatteellinen tahtopolitiikka, alueellisuus, kansallinen itsenäisyys ja lämpimät idänsuhteet korostuivat.

Paljon on muuttunut noista päivistä. Keskustasta on tullut vuosikymmenten saatossa entistä huomattavasti kaupunkilaisempi ja liberaalimpi puolue. Koko suomalaisen yhteiskunnan ylitse pyyhkäissyt muutos on tarttunut myös entiseen Kekkosen ja Väyrysen puolueeseen.

Väyrysen ratkaisussa täytyy olla mukana iso ripaus aitoa aatteellista pettymystä. Onhan hän uhrannut puolueelle käytännössä koko aikuiselämänsä.

Mutta koska Väyrynen on Väyrynen, on asioissa aina myös valtapoliittinen puolensa. Sipilä ei huolinut Väyrystä ministeriksi hallitukseensa, ja hallituskauden edetessä yhteydenpito loppui kokonaan.

Keminmaan valtias havaitsi, että poliittinen tie keskustassa on kasvanut umpeen ja poliittinen valta karannut ulottumattomiin.

Väyrynen kuitenkin aisti iskun paikan. Suomalaisten EU-kriittisyys on viime vuosina kasvanut voimakkaasti. Sipilän hallituksen leikkauspolitiikka suututtaa kansan syvissä riveissä. Samalla maahan on saapunut ennen näkemätön määrä turvapaikanhakijoita.

Hallitusvastuuseen sidotut perussuomalaiset on riisuttu täysin aseista.

Uusi EU-kriittisyyttä, kansallista itsenäisyyttä ja maakuntien asioita korostava kansanpuolue saattaa saavuttaa yllättävääkin menestystä tilanteessa, jossa Suomi nykyään on.

Toinen varteenotettava vaihtoehto on, että Väyrysen kansanliike jää marginaaliryhmittymäksi, jonka paikka jämähtää puoluekartalla ryhmään muut.

Väyrysen lähdön jälkeen keskustasta katoaa jotain.

Olipa Väyrynen miten vallanhimoinen ja hankala yhteistyökumppani tahansa, on kyseessä pohjimmiltaan tappio koko kansanliikkeelle sekä ennen kaikkea puolueen nykyjohdolle.

Mikäli keskusta aikoo säilyä jatkossakin merkittävänä poliittisena voimana Suomessa, on sen kyettävä kokoamaan riveihinsä niin liberaaleja kuin konservatiivisia kannattajia sekä kaupungeissa että maaseudulla.

Aika näyttää, onko Väyrysen ratkaisulla laajamittaisempia ja pysyvämpiä seurauksia keskustan kannattajarakenteessa.