”Olen saanut tietoa, taitoa ja vaikka mitä!”
KUOPIO (MT)
Vehmersalmen monipuolisessa maastossa, kivikkojen ja mäkien keskellä kasvattaa 70-vuotias Marja-Liisa Pekkarinen sukunsa perintömetsiä. Vuonna 1980 hän osti ikääntyneiltä tädeiltään 50 hehtaarin alan metsää, jossa toteutetaan metsätaloussuunnitelman mukaista hakkuukiertoa.
”Tykkään metsätöistä”, hän perustelee ja kertoo viime keväänäkin istuttaneensa satoja kuusentaimia, sillä kertaa tosin poikansa tilalle.
Ainoa harmi on se, ettei Marja-Liisan käsi enää kestä raivaussahan käyttämisestä syntyvää rasitusta, mutta onneksi 50 vuotta rinnalla kulkenut aviopuoliso Martti Pekkarinen viihtyy metsissä vielä, jos mahdollista, vaimoaankin enemmän.
”Se on hyvää kuntoilua”, Martti Pekkarinen sanoo.
Marja-Liisa työskentelee itse raivaussahan kanssa silloin tällöin – mielialan mukaan.
”Siinä saa työskennellä selkä suorassa ja näkee heti, miten kaunista jälkeä syntyy.”
Marja-Liisa-mummu ja Martti-ukki ottivat tyttärenpoikansa Edward Worsterin mukaan hiljattain Kuopion Vehmersalmen tuntumassa pidettyyn metsäpäivään, koska isovanhemmat haluavat siirtää metsäistä verenperintöä lapsenlapsilleen Edwardille ja Emmalle.
Eikä 10-vuotiasta Edwardia tarvinnut kahdesti kysyä. Hän tykkää nuotiolla istumisesta, jousella ampumisesta ja muutoinkin metsällä liikkumisesta. Hän on ollut mukana muun muassa hirvimetsällä.
”Olinhan minä mukana puitakin istuttamassa ja panin kuusia putkeen”, Edward muistelee.
Hänen amerikkalainen isänsä välittää jousiaseita ja rakastaa myös suomalaista metsää. Onpa tämä ampunut ilveksenkin, Edward kertoo heti.
Kallaveden metsänhoitoyhdistyksen valtuustossa Marja-Liisa on istunut vuodesta 2000 lähtien ja oli kuusi vuotta hallituksessakin, kunnes 62 vuoden ikäpykälän takia hänen piti jättää hallituspaikkansa nuoremmille.
”Metsästä olen saanut tietoa, taitoa ja vaikka mitä. Luottamustehtävät ovat olleet antoisia. Toiminnanjohtajamme Pekka Sahlman on sellainen visionääri, että ratkaisut ovat olleet helppoja ja järkeviä.”
Marja-Liisa Pekkarisen mukaan on ollut välttämätöntä sulkea alueen pieniä toimipisteitä ja liittyä yhteen toisten yhdistysten kanssa. Se on mahdollistanut tietokantojen pitämisen ajan tasalla kustannustehokkaasti.
”Totta kai jatkan metsänhoitoyhdistyksen jäsenmaksun maksamista, saanhan jäsenenä kaikki palvelut edullisemmin”, Marja-Liisa vastaa tulevaisuuden kysymykseen päivänä, jolloin on juuri laittanut viimeiset metsähoitomaksunsa veloitettaviksi tililtä.
Vielä tosin Pekkarisilla ei ole metsänhoitoon liittyviä palveluita tarvittu, kun työt on tehty itse.
Harvennushakkuista kertyvää puuta olisi Marja-Liisalla myynnissä, mutta juuri nyt ei ole kauppoja vireillä. Puumarkkinoilla kun on tungosta.
”Ensi keväänä pitäisi harventaa 15-vuotiasta koivikkoa. Pojan tilalla peltoja on istutettu pitkälti kuuselle”, yli 30 vuotta kanalaa tilallaan pitänyt ja siitä aikoinaan luopunut Pekkarinen kertoo.
Tilan metsät ovat mäntyvaltaisia ja kuusikoita.
”Myyn puuta valtakirjalla, koska tiedän, että silloin saan parhaan mahdollisen hinnan. Metsänomistajanhan ei siinä tapauksessa tarvitse tehdä muuta kuin odotella, että raha tulee tilille”, Marja-Liisa hymyilee.
Yhtenä vuonna hyvällä hinnalla puuta myytyään hän vaihtoi auton. Yleisesti ottaen kaikkia metsätuloja ei törsätä, vaan pannaan säästöön pahan päivän varalle.
Metsäänsä Marja-Liisa Pekkarinen kuvaa tällä hetkellä parhaaksi mahdolliseksi sijoituskohteeksi, jos eivät myrskytuhot tai kirjanpainaja iske.
”Onneksi vältyin myyrätuhoilta. Istutin nimittäin neljän hehtaarin aukon kuuselle juuri myyrätuhovuonna. Naapurilta oli mennyt paljon taimia, meiltä vain kolme.”
LIISA YLI-KETOLA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
