Tukin pelastajallaon kiire saada puut ajoissa sahalle
ELIMÄKI (MT)
Metsänhoitoyhdistys Kymenlaakson metsäneuvoja Markku Saarekas on taistellut kirjanpainajien tuhojen kanssa kuusikoissa vuodesta 2010 asti.
Kokemus on osoittanut, että kuusitukki säilyy reilun 50 euron arvoisena kuusitukkina, jos se saadaan sahalle kolmessa viikossa siitä, kun ensimmäiset kanelinruskeat purut ilmaantuvat rungolle ja juurille.
Hyönteisen energiapuuksi pilaamasta kuusesta on maksettu 5 euroa kuutiometriltä.
Metsänomistajan tulee tutkia ihan läheltä, näkyykö kirjanpainajan emokäytävien jyrsimisessä syntynyttä purua rungolla.
Metsänomistajien tulisi tarkastaa kuusikkonsa joka kevät, neuvottiin aiemmin, mutta nyt neuvo kuuluu ”keväin syksyin”.
Saarekkaalle soitti syksyllä 2011 metsänomistaja lokakuussa, kun kuoret tippuivat vihreistä kuusista. Kyseessä oli toinen kirjanpainajan sukupolvi.
Juuri kuollut kuusi on Saarekkaan mukaan ihan hyvää sahattavaa. Elimäen monet valveutuneet isännät ovat keränneet saastuneet rungot metsistä ja sahuuttaneet puut sirkkelillä kotitarvelaudoiksi.
”Vuoden vanha kuollut kuusi on sitten jo halkeillut niin, ettei siitä kunnollista sahatavaraa.”
Saarekas sanoo, ettei kuolleista kuusista ole vaaraa pystymetsien terveydelle. Päinvastoin, kuolleissa puissa on kirjanpainajan luontaisia vihollisia, joten puiden metsään jättäminen voi olla hyödyllistäkin.
”Suurin osa parina viime vuonna myyntiin tekemistäni leimikoista on ollut kirjanpainajan tuhoista lähtöisin”, Saarekas kertoo.
Saarekkaan mukaan kirjanpainajan tuhojen suurin syy on puustojen korkea ikä ja se, että alavat ja kylmät savi- ja hiesumaat ovat puulle rankkoja kasvupaikkoja. Pitkät lämpimät kesät rasittavat kuusia ja tuottavat kaksi sukupolvea tuholaisia.
Tuhoalueissa on myös paljon vanhoja harsintahakkuiden jälkiä. Harsintahakkuissa hakataan kuusikoista isot tukit toivoen, että aluspuusto lihoo valoa ja tilaa saadessaan.
Eikä Saarekas väheksy alikasvoskuusten kykyä toipua. Ensimmäiset 40–50 vuotta varjostuksessa elänyt kuusi voi olla 5 senttiä tyveltä, sitten 130 vuotiaana kuusi on lehdossa kaksikuutioinen.
Kuuset ovat usein lahon vaivaamia ennen kirjanpainajan iskeytymistä. Saarekas laski tekemistään 30 viimeksi hakatusta kuusileimikosta lahon osuudeksi 9,8 prosenttia.
Laho alkaa puun pilaamisen arvokkaimmasta tyvestä, joten kuusikot kannattaa uudistaa ajoissa.
Salpausselän eteläpuolisessa Suomessa on mahdollisuudet kirjanpainajien suurtuhoihin. Tuhojen laajuus riippuu säistä. Kylmä märkä kesä hillitsisi tuhohyönteisten määrää.
Kuuset ovat usein vanhoja. Kuusen osuus Elimäen metsistä on 70 prosenttia, mäntyä on viidesosa, keveitä maanparantajia koivua, leppää ja haapaa vain kymmenesosa.
”Kuusta tietenkin”, vastaa Saarekas kysymykseen, mitä istuttaa tuhoutuneen metsän tilalle.
Koivu ei pärjää väliin vetisessä, väliin kuivaksi halkeilleessa savikossa. Haapa ei tule kyseeseen sekään. Lehtipuut ovat hirvenkin herkkua.
Elimäen metsänviljelyissä kuusen osuus on 90 prosenttia. Saarekas istuttaisi kuusten sekaan 20–30 prosenttia mäntyä. Taimikon perkauksissa hän jättäisi luontaisesti syntynyttä koivua sekapuuksi.
Jos yhteen puulajiin iskee tuho, jää kaksi jäljelle. Yhden puulajin metsästä täystuho vie kaiken.
JUHA AALTOILA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
