Vanhuspalvelulaki ei saa polkea vanhusten oikeuksia
Lupaukset vanhuspalvelulakiin tulevasta henkilöstömitoituksesta eivät saa jäädä toteutumatta. Lain säätämisen yhteydessä eduskunta määritteli, että ”hallitus arvioi henkilöstömitoituksen toteutumisen vanhuspalvelulaissa tarkoitetulla tavalla vuoden 2014 aikana ja mikäli ympärivuorokautisessa hoidossa ei ole saavutettu suositusten mukaista henkilöstömitoitusta (vähintään 0,5), antaa eduskunnalle esityksen lain täsmentämisestä”.
Tämän saman asian vahvistivat useat keskeiset ministerit lausunnoissaan.
THL:n selvityksen mukaan 10 prosenttia vanhustenhoidon yksiköistä alittaa edelleen 0,5 hoitajan vähimmäismitoituksen. Eli lakia on siis täsmennettävä.
Peruspalveluministeri Susanna Huovinen on ilmoittanut, että vanhuspalvelulaki viedään hallituksen käsiteltäväksi henkilöstömitoituksen osalta. Huovinen katsoo eduskunnan aiemman linjauksen velvoittavan siihen, että lakiin kirjataan 0,5 hoitajan vähimmäismitoitus.
SuPer halusi tukea hallituksen arviointityötä omalla selvityksellään keväällä 2014. Selvityksessä noin viidennes ympärivuorokautisista toimipaikoista jäi alle suositellun vähimmäismitoituksen. Myös kotihoidossa ongelma on samanlainen, jopa huonompi. SuPer vaatii edelleen lakiin STM:n itsensä vuonna 2008 tekemän laatusuosituksen mukaista, hyvää 0,8:n henkilöstömitoitusta.
Mitoituksen vastustajat ovat perustelleet kantaansa muun muassa sillä, että joihinkin yksiköihin saattaisi tulla liikaa henkilökuntaa ja toisaalle liian vähän, kun henkilökunnan määrää tasattaisiin eri yksiköiden kesken.
Täytyy muistaa, että 0,5:n henkilöstömitoitus on vähimmäismitoitus, ehdoton minimi. Tällä mitoitustasolla missään yksikössä ei ole liikaa henkilökuntaa ja suurimmassa osassa yksiköistä se ei edes riitä. Vanhuspalvelulaki edellyttää riittävien resurssien osoittamista ikäihmisten palveluihin ja se tarkoittaa myös sitä, että yksikköjen henkilömitoitusta on lisättävä asiakkaiden palvelutarpeiden täyttämistä edellyttävälle tasolle.
Suomessa on myös erittäin hyviä vanhustenhoidon yksiköitä, joissa pystytään turvaamaan hyvä hoito asiakkaille ja hoitajille kunnolliset työolosuhteet. Suositusten mukaisen minimimitoitustason alittavia yksikköjä on kuitenkin yli 200 ja eduskunnan aiemmin ilmaiseman vaatimuksen mukaisesti yksikin on liikaa.
Minimimitoituksen kirjaaminen lakiin korjaa tilannetta, mutta samassa yhteydessä on turvattava myös se, että tästä minimistä ei tule maksimia.
Vanhuspalvelulaki ei saa olla laki, joka polkee vanhusten oikeuksia. Laissa on annettava edellytykset hyvälle hoidolle. Ne edellytykset annetaan turvaamalla vanhustenhoitoon riittävä määrä koulutettua ja osaavaa hoitohenkilökuntaa. Poliitikoilla on nyt tilaisuus lunastaa lupauksensa ja korjata vanhuspalvelulakiin jäänyt aukko – sitä odottavat vanhukset ja heidän hoitajansa.
Silja Paavola
puheenjohtaja
Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPer
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
