Kirjat Luopumisesta ja suvun traumoista

Kirsti Ellilän isoisä toimi lääkärinä Tammisaaren punavankileirillä vuonna 1918. Ukki raportoi Sotavankilaitokselle, että leirille ei mahdu enää, entisetkin nääntyvät nälkään. Mutta niin vain uusi lähetys toi 900 vankia. Kirjeet löytyivät Kansallisarkistosta.

Entä miksi vitivalkoinen isoisä otti kasvattilapseksi punaorvon? Ellilä sukelsi vaiettuihin syyllisyyksiin kirjailijan vapaudella.

Romaanissa keski-ikäinen Tuuli valmistautuu myymään perintöhuvilansa.

Hän on viettänyt kylässä ikimuistoisia kesiä. Naapurustossa elelee yhä nuoruudenrakkaus Kai, josta hän ei ole päässyt yli. Viipyilevä kerronta tulee lähelle lukijaa. Luopumisen tunnot konkretisoituvat.

Takaumissa palataan vankileirille. Piikatyttö Raakkel on antautunut epäsäätyiseen suhteeseen. Kuolemanleirillä syntyneen pojan vanhuus on romaanin kulmakiviä.

”Rituaalit olivat tärkeitä, juuri ne ilmensivät sitä minkä varaan elämä laskettiin.” Pihan haravointikin on merkitykseltään syvempi kuin siistiminen. Ihmisen ja maan välisen sidoksen osoittaminen on romaanin vahvaa antia.

Kansalaissotaa ovat pohtineet niin Sillanpää kuin Väinö Linnakin ja myöhemmin Kjell Westö, Leena Lander sekä monet muut. Ellilä lisää kohtaloitten kudelmaan oman säikeensä.

Nopeatempoisissa loppukäänteissä kerronta menettää täyteläisyytensä.

Hyppäys trillerin suuntaan ei vakuuta, tuntuu kuin riveillä ilma ohenisi, mutta se ei vie arvoa tarinalta.

Anelma Järvenpää-Summanen

Kirsti Ellilä: Tuntemattomat.

336 sivua. Karisto.

Avaa artikkelin PDF