Rikosjutut aiempaa monimutkaisempia, työt kasaantuvat ja uhkailu raaistuu – MT selvitti Suomen oikeudenhoidon tilaa

Syyttäjien pöydille päätyvät rikostapaukset ovat yhä monimutkaisempia. Jopa yli 60 prosenttia työajasta menee nykyisin vaativiin tapauksiin. Tästä seuraa se, että pienempiä rikoksia jää pahimmassa tapauksessa kokonaan selvittämättä. Kuva: Timo Filpus

Syyttäjien määrissä suhteessa asukaslukuun on suuria eroja Euroopan sisällä. Kuva: Timo Filpus

Syyttäjälaitos on hyvin kuormittunut. Tilanteeseen vaikuttavat yhä monimutkaisemmiksi muuttuneet rikoskokonaisuudet sekä syyttäjien kokema uhkailu, joka on muuttunut viime vuosina aiempaa raaemmaksi.

Suomen Syyttäjäyhdistyksen puheenjohtaja, Etelä-Suomen syyttäjäalueen erikoissyyttäjä Jukka Haavisto kertoo, että syyttäjien niin sanottujen työrästien määrä on viimeisimmän parin vuoden aikana kasvanut rajusti. Toisin sanoen työtehtävien määrä kasvaa nopeampaa tahtia kuin tehtävät saadaan hoidettua.

Eurooppalaisella mittapuulla Suomessa syyttäjiä on vähän. Eurooppalaisen oikeidenhoidon tehokkuutta valvovan komission vuoden 2016 lukujen perusteella maanosassa on syyttäjiä keskimäärin 12 kappaletta 100 000 asukasta kohden, kun Suomessa jäädään seitsemään syyttäjään 100 000 asukasta kohden. Esimerkiksi naapurimaassamme Ruotsissa syyttäjiä on kymmenen 100 000 asukasta kohden.

"Meidän oikeusjärjestelmät ovat samanlaisia, joten siihen ei ole mitään järjellistä syytä, miksi ero on sellainen", Haavisto pohtii.

Syyttäjiä on Suomessa yhteensä noin 400. Mikäli syyttäjälaitoksen toiminta halutaan pyörimään niin, että kaikki sisään tulevat jutut saadaan hoidettua, edellyttäisi se syyttäjämäärän kasvattamista noin 100 henkilöllä.

"Se maksaisi noin 10 miljoonaa euroa. Jos miettii, miten pieni osuus valtiontaloudesta oikeudenhoito on, se on enemmänkin tahdosta kiinni kuin siitä rahamäärästä", Haavisto linjaa.

Haavisto korostaa, että koko rikosprosessiketjussa poliisista aina vankeinhoitoon saakka jäseniä pitäisi olla riittävästi. Ongelma ei ole vain syyttäjälaitoksessa, sillä myös poliisin rikostutkinta on tukossa.

"Ei tämä järjestelmä toimi tällä hetkellä", hän sanoo.

Suuri työkuorma ja resurssipula ovat johtaneet siihen, että pienimpiä rikoksia jää poliisissa kokonaan tutkimatta ja syyttäjillä syyttämättä, eikä syyllisiä edes yritetä saada vastuuseen teoistaan. Syytteet nostetaan osassa maata enää vain hieman yli puolesta syyteharkintaan tulevista tapauksista.

"Lainsäädäntö antaa siihen mahdollisuuden, mutta pitkällä tähtäyksellä se syö yhteiskuntamoraalia", Haavisto sanoo ja huomauttaa, että esitutkinnan rajoittaminen on tarkoitettu poikkeustilanteisiin, eikä pysyväksi ratkaisuksi.

Esitutkinnan rajoittamisella tarkoitetaan sitä, että tutkinta jätetään poliisin päätöksellä kesken ja rikos selvittämättä. Selvittämättä jää etenkin pieniä omaisuusrikoksia, kuten autovarkauksia tai kellarimurtoja.

Syyttäjälaitokseen tulee vuosittain noin 90 000 juttua. Tällä hetkellä yli vuoden syyteharkinnassa olleita juttuja on yli 1200 kappaletta. Yhteensä avoimia juttuja on yli 18 000 kappaletta.

Viime vuoden kevääseen verrattuna auki olevien juttujen määrä on syyttäjälaitoksessa kasvanut reilulla 5000 kappaleella.

Syyttäjien pöydille päätyvät jutut ovat yhä monimutkaisempia. Haavisto nostaa esimerkiksi julkisuudessakin esillä olleet huumejutut, kuten Katiskan ja tietoverkkorikokset, kuten psykoterapiakeskus Vastaamon tapauksen.

"Laskettiin kerran, että, jos se juttu realisoituu oikeudenkäyntiin, käsittely kestää 20 vuotta, kun siinä on yli 20 000 asianomistajaa. Meidän pitäisi varmaan kysyä jokaiselta asianomistajalta, että minkälaisia tietoja ja meni ja miten se vaikutti, ja siihen pitäisi varata tunti yhdelle ihmiselle. Noin tuhat per vuosi pystyisi käsittelemään, jos yksin tekisi", Haavisto valottaa Vastaamo-tapauksen työmäärää.

Nykyisin jopa yli 60 prosenttia syyttäjien työajasta menee vaativiin rikosasioihin.

Suuri työkuorma näkyy esimerkiksi syyttäjien väsymyksen lisääntymisenä, mutta myös siinä, että monet heistä siirtyvät muille aloille. Haavisto huomauttaa, että ammattiyhdistyksen tekemän seurannan perusteella syyttäjät tekevät töitä noin kuusi päivää viikossa.

"Ja siitä huolimatta asiat rästiytyvät", hän sanoo.

Tarkkoja lukuja siitä, miten moni syyttäjä on vaihtanut alaa, ei ole. Haavisto arvioi, että alaa vaihtavat vuosittain kymmenet syyttäjät.

"Kokeneita ihmisiä on vaihtanut alaa sen takia, ettei enää jakseta."

Samaan aikaan työkuormituksen kasvun kanssa syyttäjien kokema uhkailu ja turvallisuusuhat ovat lisääntyneet. Haavisto huomauttaa, että syyttäjiin kohdistuvat vihanpurkaukset ovat muuttuneet aiempaa aggressiivisemmiksi.

"Se aiheuttaa lisää painetta syyttäjille", hän sanoo.

Jos rikostapauksissa tunnistetaan vaara uhkailuun, pyritään Haaviston mukaan usein siihen, että tällaisissa tapauksissa jaetaan useammalle syyttäjälle. Näin tapaus ei henkilöidy tiettyyn syyttäjään.

Toisin kuin voisi kuvitella, ei syyttäjien kokema uhkailu tule useinkaan suoraan tapauksessa mukana olevilta henkilöiltä, vaan uhkauksia esittävät ulkopuoliset henkilöt.

"Somen kautta on helppo olla yhteydessä, ja tiedot leviävät", Haavisto kertoo.

Sosiaalisessa mediassa on syyttäjäyhdistyksen puheenjohtajan mukaan levitetty muun muassa tietoja syyttäjien perheenjäsenistä ja asuinpaikoista.

Vielä ennen sosiaalista mediaa uhkaukset esitettiin yleensä oikeussalissa. Nykyään viestejä lähetetään sosiaalisen median lisäksi myös esimerkiksi sähköpostilla.

"Entistä määrätietoisemmin pyritään vaikuttamaan niihin ratkaisuihin, joita tehdään", Haavisto kuvailee.

Erikoissyyttäjän arvion mukaan vakavat uhkailutapaukset ovat lisääntyneet.

"Ennen niitä asioita tehtiin valtiojohdon ylätasolla, ja nyt se on viimeisen viiden ja kymmenen vuoden aikana siirtynyt entistä enemmän koko rikosasioita hoitavaan virkamieskuntaan", hän arvioi.

Haavisto pohtii, että ilmiön taustalla on kansainvälinen suuntaus. Kun asioita katsotaan kymmenen vuoden perspektiivillä, ovat jonkintasoista puuttumista vaativat uhkailutapaukset moninkertaistuneet.

"Toinen puoli tässä on se, että asioihin suhtaudutaan vakavammin kuin ennen, ja niitä selvitetään", Haavisto muistuttaa.

Työkuormitustilanteeseen on yritetty vaikuttaa, mutta Haaviston mukaan laihoin tuloksin. Heikon tilanteen taustalla on hänen mukaansa ainakin jossain määrin se, että oikeusministeriö ei ole pitänyt riittävästi puoliaan eri ministeriöiden välisessä rahakilvassa. Esimerkiksi sisäministeriö on pärjännyt Haaviston mukaan kilpailussa oikeusministeriötä paremmin. Poliisihallinto toimii sisäministeriön alaisuudessa, kun taas syyttäjälaitoksesta on vastuussa oikeusministeriö.

"Se johtuu vähän kulttuurista. Oikeusministeriön alueella pyritään toimimaan niin, etteivät rahapyynnöt näy julkisuudessa", Haavisto pohtii syitä siihen, miksi oikeusministeriö on ottanut takkiinsa ministeriöiden välisessä rahanjaossa.

Henkilöstöjärjestön puheenjohtaja kaipaa oikeusministeriöltä terävyyttä omiensa puolustamisessa.

"Jos ei pyydä, on sitä kyllä mahdoton saadakin", hän painottaa.

Neuvotteleva virkamies Miia Ljungqvist oikeusministeriöstä myöntää Maaseudun Tulevaisuudelle, että syyttäjälaitoksessa ollaan kuormittuneita ja asia on tiedossa myös ministeriön tasolla. Myös Ljungqvist nostaa esiin sen, että ongelma ei koske vain syyttäjiä vaan koko rikosprosessiketjua.

"Juttumäärät näyttävät olevan kovia ja työpaine kova", hän sanoo.

Olennaista on neuvottelevan virkamiehen mukaan se, että määrärahojen jaossa huomioidaan tasapuolisesti koko rikosprosessiketju. Hänen mukaansa pitäisi pyrkiä siihen, että jos poliisi saa lisää rahaa rikostutkintaan, tulee rahaa myös muille rikosprosessiketjun osille, kuten syyttäjälaitokselle, jotta ketjuun ei tule pullonkauloja.

"Olisi hyvä, että kun määrärahatarpeita arvioidaan, huomioitaisiin koko ketjun kaikkien toimijoiden toiminta", hän sanoo.

Neuvotteleva virkamies vakuuttaa, että oikeusministeriössä on pyritty pitämään huolta siitä, että syyttäjälaitoksella on riittävät resurssit. Hän ei tunnista ajatusta siitä, että oikeusministeriö ei saisi toiveita riittävästi läpi eri ministeriöiden välisessä rahakilvassa.

"Olemme myös syyttäjälaitokselle tässä menneinä vuosina saaneet tasokorotusta aikaiseksi, ja myös koronan vaikutuksiin on haettu ja saatu lisämäärärahoja, joilla voitaisiin rekrytoida lisää uusia syyttäjiä, ja sitä kautta purkaa tätä jutturuuhkaa", Ljungqvist sanoo.

Ljungqvist korostaa, ettei hän osaa suoraan verrata oikeusministeriön tilannetta sisäministeriöön, joka vastaa poliisihallinnosta. Hän lisää, että määrärahojen tarvetta arvioidaan vuosittain.

"Nyt on käynnissä kehysvalmistelu tulevalle kehyskaudelle, ja siinäkin näitä tasokorotustarpeita arvioidaan", hän sanoo.

Neuvotteleva virkamies myöntää, ettei ministeriö ole kuitenkaan saanut kaikkia vaatimuksiaan läpi.

"Mutta tämä varmasti vastaa tilannetta ihan kaikilla toimijoilla", Ljungqvist toteaa.

Ljungqvist ei tunnista luonnehdintaa siitä, että oikeusministeriö toimisi vaatimustensa kanssa vähemmän julkisesti kuin vaikkapa sisäministeriö.

"En ole itse kokenut sitä ongelmaksi. Mielestäni sitä on hyvin tuotu esiin."

Lue lisää:

Onko Suomessa oikeusturva vaarassa, kun ratkaisua oikeusjuttuun voi joutua odottamaan vuosia? – "Voidaan kysyä vaikkapa kansalaisilta, että mikä se kohtuullinen aika on"

Juttua korjattu 14.12. kello 12.09 : Toisin kuin oheisessa kartassa kerrotaan, Suomessa oli vuonna 2016 syyttäjiä 100 000 asukasta kohden noin 7, eikä siis 16-20.