Suomi luotti Putinin sanaan liian kauan – ehkä nyt opittiin, ettei Nato-liittolaisenkaan sanaan kannata liikaa luottaa
Jäsenyyssolmun aukeaminen jo Madridissa oli työvoitto, jota kannattaa juhlia, mutta Turkin kiristämä paperi on kiusallinen. Se tekee Suomen Nato-taipaleen alusta nolon sekä Suomelle että Natolle.
Turkin, Suomen ja Ruotsin ulkoministerit allekirjoittivat tiistaina Madridissa yhteisen asiakirjan, jossa sitoudutaan yhteiseen terrorismin vastaiseen taisteluun Kuva: NATOMünchen29.6.202209:22
Turkki kehuu saaneensa kaiken. Suomi sanoo, ettei yhteinen asiakirja muuta mitään.
Asetelma on kovin tuttu sekä EU:n maratonkokouksista että suomalaisista työmarkkinaneuvotteluista. Kaikki julistautuvat kiusallisen kompromissin voittajiksi.
Karu totuus on se, että Turkin autokraatti Recep Tayyip Erdoğan kiristi Suomelta, Ruotsilta, Natolta ja keskeisiltä Nato-mailta paperin, johon hän voi sopivassa yhteydessä ja sopivan tilaisuuden tullen palata aina uudelleen. Ja jota hän taatusti tulkitsee oman mielensä mukaan.
On aivan selvää, että tiistai-iltana Madridissa allekirjoitetulla paperilla ei mitenkään lopullisesti ratkaistu Turkin ja sen nykyisten sekä tulevien liittolaisten eli Suomen ja Ruotsin välistä erimielisyyttä terrorismista tai aseviennistä.
On myös hyvä pitää mielessä, että paperilla Nato, Suomi ja Ruotsi pönkittivät oppositiovoimia säälimättä moukaroivan, demokratiaa ja sananvapautta ylenkatsovan Erdoğanin sisäpoliittista valtaa.
Olisivatko Ruotsi ja Suomi yhdessä Naton kanssa sitten voineet jotenkin välttää tämän irvokkaan näytelmän? Avaintoimijat eli Suomen ja Ruotsin valtionjohto, Naton pääsihteeri ja keskeisten jäsenmaiden johtajat vastaavat tietysti, että ei.
Vastaus ei kuitenkaan ole erityisen vakuuttava.
Turkin terrorismijumputus ja asevientikiukuttelu on jatkunut jo vuosia myös Nato-foorumeilla osin hyvin ja osin huonoin perustein. Kaikki tietävät, ettei Erdoğan ole ollut tyytyväinen siihen, miten Nato-liittolaiset, USA etunenässä, ovat asiaan reagoineet.
Tätä taustaa vasten tuntuu kovin kummalliselta, ettei Brysselissä, Washingtonissa, Tukholmassa, Lontoossa tai Berliinissä kukaan soittanut hälytyskelloja, kun kurdikytkennöistä tunnetun Ruotsin Nato-juna lähti liikkeelle. Ehkä hälytyskellot olisivat voineet soida myös Helsingissä?
Yksi syy Erdoğanin venkoiluun oli varmasti hävittäjäkiista Yhdysvaltain kanssa.
On kuitenkin vaikea kuvitella, että Turkki pystyisi tai kuvittelisi pystyvänsä Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyden jarruttelulla lieventämään hävittäjäkauppojen vastustusta Yhdysvaltain kongressissa. Ja toisaalta oliko Suomen ja Ruotsin jäsenyys presidentti Joe Bidenille niin tärkeä, että hän olisi lähtenyt lupaamaan Erdoğanille jotain, jota kongressissa selkeästi vastustetaan.
Hyvällä syyllä voi lisäksi kysyä, ottiko jäsenyysprosessia voimakkaasti edistänyt Biden Turkki-ongelmia koskaan esille keskustellessaan presidentti Sauli Niinistön ja Ruotsin päämiinisteri Magdalena Anderssonin kanssa? Jos ei, Bidenin kiitelty rooli koko prosessissa asettuu uuteen valoon.
Mitä Turkki-vääntö sitten meille suomalaisille opetti? Toivottavasti sen, ettei kaikkien Nato-liittolaistenkaan sanaan kannata sokeasti luottaa.
Venäjän presidentin Vladimir Putinin sanaan Suomi luotti aivan liian kauan. Ainoa hyvä puoli on se, ettemme me olleet ainoita hyväuskoisia.
Naton lähihistoriasta löytyy kosolti esimerkkejä siitä, miten liittolaisten keskinäinen luottamus on murentunut.
Donald Trumpin valtakaudella Euroopan ja Yhdysvaltain välinen luottamus oli pohjalukemissa. Vastaava tilanne voi toistua, jos tai pikemminkin kun valta kahden vuoden päästä USA:ssa vaihtuu. Tähän on syytä varautua myös Suomessa.
Ranska on perinteisesti suhtautunut Natoon ja Nato Ranskaan kaikkea muuta kuin luottavaisesti. Ja Saksan niukkaa puolustusbudjettia ovat arvostelleet muutkin kuin Trump.
Kokonaan oma lukunsa on Kreikan ja Turkin välinen krooninen konflikti, jota Erdoğan on taas viime kuukausina pyrkinyt kärjistämään.
Kaikesta tästä huolimatta maljoja voidaan nostaa ja presidentti Niinistön sekä Suomen neuvottelijoiden malttia voidaan kiitellä.
Iso este Suomen Nato-tieltä on poistunut, vaikka lopulliseen jäsenyyteen on vielä matkaa. Vaikka ratifiointia kiirehdittäisiin kaikissa kolmessakymmenessä jäsenmaassa ja vaikka uusia esteitä ei tulisi, prosessi ottaa oman aikansa.
Lue lisää:
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
