Susi on yhteis-kunnallinen olio

perjantaivieras

Osuin käymään Halsualla, eikä siellä voi välttyä kuulemasta puheita susista. Osa väestä laski susista kovaa leikkiä. Osa oli tosissaan ja pelkäsi lastensa puolesta. Monenlaisia huhuja puhutaan tosina asioina. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen (Rktl) tulisi kiireesti purkaa pois legendat susien siirtoistutuksista. Siirtoistutuksia ei nimittäin voi tapahtua Rktl:n tietämättä.

Väkeä kuohutti muun muassa se, että poliisioperaatio susien salametsästyksen lopettamiseksi oli kovin mittava. Kahdella helikopterilla tuotiin rajavartijoita ja kahdesta kaupungista poliiseja, jotka joukolla ottivat metsästäjät kiinni suoraan teosta. Jälkikäteen poliisi kyllä erikseen laittoi julkisuuteen kannan, ettei voimankäyttöä ollut liioiteltu.

Halsualla sanottiin jopa niin jyrkästi, että akkaansa saa ampua, mutta poliisi ei tule. Mutta jos soittaa hätänumeroon, että on sudenjäljet pihalla ja miehellä käsissä pitkäpiippuinen ase, niin johan singahtaa poliisi paikalle.

Suomenselällä yritetään yhtä aikaa suojella samalla alueella sutta ja metsäpeuraa. Tuloksena on peurakannan huomattava heikentyminen kuten Suomussalmellakin. Jostain syystä tämän aiheen julkinen pohdiskelu koetaan epäkorrektiksi.

Halsuan-Perhon susijahdin seurauksiin kuuluu surullisella tavalla yhden osallisen peruuttamaton ratkaisu. Syitä näihin ei toinen ihminen koskaan tiedä. Mutta teko ei ole suhteessa vastuuseen.

Ken luvattomaan susijahtiin lähtee, saa kyllä ottaa huomioon, että salametsästyksestä voi jäädä kiinni. Vaikka mikä olisi, ei kukaan voi kuvitella, etteikö asiasta olisi seurauksia.

Oman käden oikeus johtaa aina tielle, jossa törmää vallitsevaan lainsäädäntöön ja virkavaltaan. Muu ei kerta kaikkiaan ole mahdollista. Jos valtio ei reagoi, se hyväksyy oman murenemisensa. Eli sen että lakia ei tarvitse noudattaa.

Juuri näin vilpittömästi, ikään kuin paikallisena sissiliikkeenä, syntyi talonpoikaisista kunniakäsitteistä rikollisjärjestöksi kehittynyt Sisilian mafiakin.

Kun puhutaan sudesta, on kyse maaseudusta. Siitä, miten Suomen tasavalta on hylkäämässä maaseudun. Sutta suojellaan, ihmistä ei. Kun susi ei enää varo tai karta ihmistä, sen käyttäytyminen muuttuu. Kuitenkin susi kuuluu Suomeen. Ellei susipolitiikkaa saada kuntoon, ovat ongelmat kohta kahta vaikeampia. Jos susikanta olisi riistanhoitopiirien vastuulla, säilyisi se sovitulla tasolla ja sudet pelkäisivät ihmistä.

Rtkl:n tutkijapolvi on vaihtunut nuorempaan, joka selvästikään ei tunne maaseudun olosuhteita tai mentaliteettia. Metsästäjät ja tutkijat arvioivat susien lukumäärän aivan eri numeroiksi. Miksi?

Susi on älykäs eläin ja kulkee päivässä uskomattomia matkoja. STT:n julkaisemassa susijutussa tutkija kertoi yhden suden vaeltaneen Rautavaaralta suoraan Köyliöön, sieltä Karjalohjalle ja edelleen Lappeenrantaan. Tässäkö syy eri lukumääriin?

Samassa lehtijutussa professori Pertti Rannikko sanoo viisaasti, että jos valtio suojelee susia, sen pitää maksaa korvauksia suden ihmisille aiheuttamista kustannuksista. Esimerkkinä vaikka koulukyydit.

Rannikon neuvot hyväksyn, mutta helsinkiläinen opiskelija tuskin tietää mitään sudesta tai maaseudusta, vaikka Hesariin kirjoittaakin.

Terve järki sanoo, että jos susi ei varo ihmistä, on ihmisen varottava sutta. Jouko Teperin väitöskirja kertoo, miksi. Maaseudun ihmisellä saa olla itsesuojeluvaistoa.

Avaa artikkelin PDF