Bulkilla parempiin päiviin

Metsäliitto lähetti viime torstaina tiedotteen, jossa oli hätkähdyttävä otsikko: ”Metsä Group luopuu sahatavaran jalosteliiketoiminnasta Suomessa.”

Jatkojalostus oli sahateollisuuden uskonkappale numero yksi 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa. Jokainen kehitystä tavoitellut sahayritys puhui siitä, miten karvalankun myynnistä piti päästä eroon.

”Sahatavaran perustuotannon aika on ohi. Ainut mahdollisuus on panostaa tutkimukseen ja tuotekehittelyyn. Puutetta on lähinnä uusista

ideoista eikä rahasta”, sanoi UPM:n mekaanisen metsäteollisuuden johtaja Harald Finne MT:ssa vuonna 2005.

Olisi voinut luulla, että rahastakin olisi ollut

puutetta, sillä alalla tehtiin surkeita tuloksia noina aikoina. Juuri sen vuoksi menestyksen

reseptiä etsittiin jalostuksesta. Konsernien osakkeenomistajilla ja osuuskunnan jäsenillä riitti kuitenkin rahaa ja uskoa jalostuksen

kehittämiseen.

Ideoita syntyi ja jalostavia tehtaita rakennettiin sahalinjojen jatkoksi. Bulkkituotteita ryhdyttiin hiomaan arvokkaammiksi kuluttajatuotteiksi. Tehtiin yksittäispakattuja do-it-yourself -tuotteita eurooppalaisille rautakauppaketjuille. Ryhdyttiin markkinoimaan puisia stadioneja. Metsäliitto päätti jopa 2003 ryhtyä rakentamaan omaa talotehdasta Hartolaan.

Miljoonia meni, ilmeisesti vähemmän tuli

takaisin omaan kassaan. Vähitellen menivät miehet vaihtoon. Tuskin oli Metsäliiton tuore

pääjohtaja, pankkimies Kari Jordan ehtinyt juhlallisin kääntein avata osuuskunnan talotehtaan vuonna 2005, kun seuraavana vuonna tiedotettiin jo tehtaan myynnistä Finndomolle. Kiinnostavaa olisi ollut tietää, millainen mahtoi olla uudenkarhean tehtaan kauppahinta.

Mikään kultamuna ei talobisnes myöhemminkään ollut. Finndomon toiminta päättyi taloudellisiin vaikeuksiin vuonna 2012. Hartolan tehdas myytiin Stora Ensolle, joka ryhtyi valmistamaan siellä puukerrostalojen elementtejä. Toivottavasti menestys on nyt parempaa kuin edellisillä omistajilla.

Takkuista taivalta on ollut UPM:lläkin. Esimerkiksi Parkanossa yhtiöllä oli kaksi jalostetehdasta. Vuonna 2010 se ilmoitti lopettavansa tehtaista toisen, mutta kehittävänsä sen sijaan naapuritehdasta samalla paikkakunnalla.

Ilo ei ollut parkanolaisten kannalta pitkäaikainen. Jo kahden vuoden kuluttua UPM päätti sulkea toisenkin tehtaan, johon se vielä edellisellä kierroksella oli investoinut rahaa.

Tehtaasta luopumisen yhteydessä UPM:n edustaja kommentoi asiaa siihen suuntaan, että ”yksityiselle tämä voisi kannattaa”.

Kannattaa tai ei, aikoinaan paljon rummutettu jalostus on yhä enemmän siirtynyt yksityisille yrityksille. Metsäliiton torstaisenkin uutisen aihe oli jalostetehtaan myynti yksityiselle yrittäjälle. Aureskosken Jalostetehdas, joka

jo aiemmin osti UPM:n Parkanosta sulkeman tehtaan, yrittää saada jaloilleen Aureskosken ja Kaskisten tehtaat, joita isot firmat eivät saaneet kannattaviksi.

Yksityisten jalosteyrittäjien julkisuudessa esittämien kommenttien perusteella metsäkonsernit ovat olleet markkinoilla kuin norsuja posliinikaupassa.

Miksi metsäkonsernien jalostustaival ei onnistunut? Yhden vastauksen tarjoaa pitkän konsulttiuran tehnyt Rainer Häggblom (MT 10.11.).

”Meidän pitää jatkossakin keskittyä tuotteisiin, joissa pärjäämme mittakaavaedulla. Meidän kilpailuvaltit ovat metsissä ja suurissa

tehtaissa. Markkinointi ja palvelu eivät ole meidän valtteja.”

Toisin sanoen: unohtakaa näpertely. Keskittykää siihen, minkä varmasti osaatte. Tehkää bulkkia.

Häggblomin lausunto on kova, mutta se

vaikuttaa ilmeisen paikkansapitävältä.

Paljon on sahafirmoissa yritetty, mutta

monessa kohdassa tie on noussut pystyyn.

Monet aikoinaan niin hyviksi uskotut ideat on tappioineen kuopattu vähin äänin.

Kaskisissa oli vielä viime vuosikymmenellä Euroopan suurin sahatavaran jalostuksen

keskittymä. Siitä on jäljellä hiljentyneet rakennukset ja koneet, joita uusi yrittäjä ryhtyy nyt virittelemään.

Metsäliitolla on samalla tontilla vielä lämpöpuuta tuottava laitos, joka tiedotteen mukaan ”yhdistetään entistä tiiviimmin osaksi Metsä

Woodin sahausliiketoimintaa”. Eli jäämme odottamaan myyntiuutista.

hanna.lensu@

maaseuduntulevaisuus.fi

Avaa artikkelin PDF