Suojaa kasveja lehtokotiloilta

Säät ovat suosineet lehtikotiloiden lisääntymistä. Lämpimät syksyt ja lumiset talvet ovat kotiloille suosiollisia. Kotiloita tavattiin ensin suuria määriä itäisellä Uudellamaalla ja sieltä ne ovat levinneet koko Etelä-Suomeen.

Miten torjutaan: Poimi pois heti ensimmäiset näkemäsi kotilot. Poimitut kotilot voi upottaa kuumaan veteen ja heittää suljetussa muovipussissa roskiin. Huolehdi nurmikon säännöllisestä leikkuusta. Siivoa ryteiköt, sillä kotilot pitävät ojan reunamista, heinikoista ja hoitamattomista alueista. Risukasat, lehtikompostit ja karike tarjoavat myös suojapaikkoja kotiloille. Älä hanki taimia tai multaa alueelta, jolla tiedät olevan lehtokotilo-ongelman. Varo myös yhteiskäytössä olevia koneita ja työkaluja. Jalkineidenkin mukana voi kulkeutua munia tai aikuisia yksilöitä.

Arvokkaita kasveja tai kasvialueita voi suojata levittämällä kuivaa tuhkaa tai kalkkia niiden ympärille. Sateen jälkeen levitys on uusittava. Hiekka- tai vermikuliittilevitykset voivat myös auttaa.

Rautafosfaattia sisältävä Ferramol sopii etanoiden ja kotiloiden torjuntaan pelto- ja puutarhakasveille kasvihuoneessa, puutarhassa ja viljelysmailla. Paras sirotteen levitysajankohta on illalla, jolloin maan kosteus on korkeampi kuin päivällä ja nilviäiset aktiivisemmin liikkeellä. Valmiste ei ole myrkyllinen siileille, kastemadoille, kotieläimille tai mehiläisille. Sillä ei myöskään ole varoaikaa.

Mesurol-etanansyöttiä (tehoaine metiokarbi) voi ripotella avomaalle suojaamaan koristekasveja, vihannes- ja juurikasveja sekä mansikkaa. Syöttirakeet pitää sijoittaa niin, että ne eivät ole lintujen saatavilla. Lehtokotilo on eurooppalainen, 15–25 millimetrin mittainen maalla elävä tarhakotiloihin kuuluva nilviäinen. Aikuisella lehtokotilolla on tummanruskean kirjava kuori, jossa kuoren suulla on valkoinen reunus. Kova kalkkikuori suojaa kotiloita rastailta ja muilta kookkailta linnuilta. Kuoresta huolimatta kotilot ovat siilien herkkua. Lehtokotiloilla on karkea raastinrautamainen kieli, jolla ne raapivat pehmeiden kasvien pintasolukkoa ravinnokseen. Lehtokotilo on kaksineuvoinen.

Lehtokotilo liikkuu mieluusti öisin ja kostealla säällä eikä se siedä kuivuutta. Suotuisissa oloissa se lisääntyy nopeasti ja voi esiintyä hyvin runsaana. Kotilo on yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa ja sitä on tavattu Oulun korkeudella asti. Se suosii rannikkoseutujen lehtomaisia metsiä ja puutarhoja.

Etanat ja kotilot viihtyvät kosteassa tiheässä kasvillisuudessa. Lehtokotilo on hyvin moniruokainen ja se pitää erityisesti pehmeälehtisistä kasveista. Se voi kiivetä herukkapensaiden oksien latvoihin, kookkaisiin koristekasveihin tai jopa viljojen tähkiin. Kotilot voivat mättää tuoretta kasvisravintoa päivässä suuhunsa jopa kolmasosan painostaan. Kotiloiden syöntijäljet näkyvät reikäisinä lehtinä.

Lehtokotilo munii parin viikon aikana noin 40 munaa. Kuiva kausi voi lopettaa muninnan.

Irmeli Markkula

vanhempi tutkija

MTT Kasvinsuojelu

Avaa artikkelin PDF