Täpläravun rutto uhkaa kotimaista jokirapua
Suomen vesiin istutettu täplärapu kantaa rapuruttotyyppiä, joka on valtava uhka kotimaiselle ravulle. Myös jokirapuistukkaiden terveys on syytä tarkastaa, koska ne voivat oireettominakin kantaa rapuruttoa.
Kuva: Jaana KankaanpääFilosofian maisteri Jenny Makkonen mittasi rapuruton itiöintiä jokiravusta ja täpläravusta. Ruttoa sairastava täplärapu tuotti ympärostöönsä jatkuvasti uusia tauti-itiöitä, myös kylmän veden aikana.
Erityisen runsasta itiöiden leviäminen oli lämpimän veden aikaan, täpläravun vaihtaessa kuorta sekä stressin tai kuoleman hetkellä.
Jokiravusta ruttoitiöitä irtosi ainoastaan ravun kuollessa ja hieman kuoleman jälkeen.
Makkosen mielestä täpläravun leviäminen ja levittäminen ovat valtava uhka kotimaiselle jokiravulle.
Rapuruttokantojen väliset perinnölliset erot mahdollistavat ruttokantojen tarkemman tunnistamisen suoraan ravun kuoresta. Tähän asti ruttotyyppien tunnistamiseen on jouduttu käyttämään aikaa vievää viljelytekniikkaa.
Makkonen havaitsi, että ensimmäisen tautiaallon mukana Eurooppaan ja Suomeen tullut rapuruttotyyppi As on ominaisuuksiltaan hyvin kirjava. Osa aiheutti jokirapujen nopean ja täydellisen kuolleisuuden, osa ei tappanut kaikkia rapuja.
Rapurutto levisi Suomeen 1800-luvun lopulla ja hävitti jokiravut lukuisista hyvistä rapuvesistä.
1960-luvulla Suomeen ryhdyttiin istuttamaan amerikkalaisia täplärapuja. Ne toivat mukanaan toisentyyppisen ruton.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
