Jästipäisestä Jäähileestä sukeutui luotettava juhta
VALTTERI ÄNKÖ
IKAALINEN (MT)
Suomenkarjan kyyttö Jäähile seisoo tyynesti navetan edustalla, kun Valtteri Änkö valjastaa sitä tottunein ottein.
Kun kärry on lehmän perässä ja Änkö tarttuu ohjaksiin, Jäähile tottelee lähtö- ja pysähtymiskäskyjä sekä ohjausta kuuliaisesti.
Kaksikko on harjaantunut kulkemaan liikenteessä niin hyvin, että Änkö poikkeaa välillä Jäähileen kanssa kauppa-asioille. Haasteena on vilkas valtatie 3, jonka yli Jäähileen on päästävä.
”Rekat ja muut autot eivät Jäähilettä haittaa, mutta kilpapolkupyörät ja mopot ovat ongelmia. Pyöristä kuuluva suhaus ja mopojen pärinä pelottavat sitä”, Änkö kertoo.
Jäähileestä tuli vetolehmä sattumalta. Änkön maitotilalle otettiin jo vuosia sitten kyyttö, jonka jälkeläisiä Jäähile on.
”Se oli puolen vuoden ikäinen, kun lähdin viemään sitä pihalle. Se jästipää ei tahtonut millään kulkea sivulta taluttaen, vaan sen perässä piti kävellä. Pistin kummallekin puolelle riimut ja siitä tuli jokin hullu päähänpisto, että aloin kysellä sille sopivia ohjaksia ja valjaita.”
Tästä on kulunut nyt pari vuotta. Änkö oli 15-vuotias aloittaessaan koulutuksen. Hevosilla ajamisesta hänellä ei ollut aiempaa kokemusta, ratsastanut hän oli joskus.
Vähitellen työ alkoi tuottaa tulosta ja Jäähile oppi kulkemaan valjastettuna metsäpolkua. Seuraavaksi sille hankittiin shetlanninponille mitoitettu kärry. Siitä alkoi pienen lehmän kärrynvetäjän ura.
Jäähileen maidontuotanto ei ole suurta. Änkö arvelee, että maitoa karttunee seitsemän litraa päivässä. Silti utareet haittaavat sen verran kulkua, että liivit on hankittava.
”Se tykkää ottaa ravispurtteja. Silloin tissit heiluttavat lehmää.”
Valtteri Änkö tulisi mielellään esimerkiksi tapahtumiin tarjoamaan lapsille harvinaista kärrykyytiä.
Hän suunnittelee myös toisenkin vetolehmän kouluttamista.
”Nälkä kasvaa syödessä. Parivaljakko olisi haaveena.”
Muitakin ideoita 17-vuotiaalla Änköllä riittää. Viime maaliskuussa hän perusti Ikaalisten keskustaan grillikioskin, joka on auki viikonloppuisin illasta aamuyön tunneille. Kokin opinnoista hänellä on jäljellä viimeinen vuosi.
Ruoka-asiat ja ruuan laatu ovat kiinnostaneet nuorta miestä jo pikkupojasta lähtien.
”Äiti on ollut illat navetassa, niin on pitänyt itse opetella laittamaan ruokaa”, hän nauraa.
Omaa yritystä perustaessaan hän huomasi, että lupa- ja byrokratiaviidakko on melkoinen. Alle 18-vuotiaalle alku oli vielä tavallista hankalampaa, kun moneen paikkaan tarvittiin huoltajan suostumus.
Esimerkiksi pankkilainaa hän ei saanut alaikäisyyden vuoksi.
”Olen tykännyt grilliä pitää, mutta säädöksiä on paljon.”
Hanna Lensu
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
