Adventtisohjon kyntöä
Joululaulut saavat joka adventti osakseen kohtuutonta arvostelua. Ne soivat taukoamatta ja ärsyttävällä äänenpainolla. Niitä ei pääse pakoon sovituskoppiinkaan.
Annan teille ahdistuneille ilmaisen neuvon: älkää menkö kauppakeskuksiin.
Joululaulut ärsyttävät vain, jos niitä on pakko kuunnella. Toppatakki päällä lasten leluosastolla stressihormonit ovat varmaan korkealla ilman amerikkalaista pimpelipomiakin.
Tänä vuonna olen onnistunut välttämään jouluahdistuksen kiertämällä kaukaa kaupat kilisevine kulkusineen.
Yhtään lahjaa en ole vielä hankkinut. (Ajattelin ostaa huomenna joulumyyjäisistä tukun turvepohjallisia.)
Joulukortteja en taaskaan muistanut lähettää. (Terveisiä vaan kaikille!)
Jouluvalotkin odottavat vielä ripustajaansa. (Pimeys jatkuu vielä monta kuukautta, joten miksi kiirehtiä?)
Olen vain itsekseni hymyillyt, kun muut ryntäilevät putiikista toiseen ja kiroavat auraamattomia ovenpieliä.
Vuoden hössötyshuipennusta parodioi jo Juice Leskinen mainiossa musiikkiteoksessaan Sika. Adventtisohjon kynnöt turuilla ja toreilla kuuluvat ilmeisesti monilla joulumielen virittämiseen.
Uskonnollisia ajatuksiani sen kummempaa erittelemättä totean, että kirkko on paikka, jossa kiire unohtuu ja joulun ihme kaivautuu kolostaan.
Vuosien tauon jälkeen pääsin vihdoin viime viikolla laulamaan kauneimpia joululauluja.
Virret ovat pitkäveteisiä, eikä hartaana penkissä istuminen muutenkaan kuulu vahvuuksiini, joten tavallista messua minua ei saisi kuuntelemaan kirveelläkään.
Sen sijaan nyt jo 40-vuotinen yhteislauluperinne on ehdottomasti paras älynväläys, jonka kirkko on keksinyt. Siitäkin huolimatta, ettei Juicen Sika kuulu Lähetysseuran valitsemien joululaulujen joukkoon.
Voimauttava on naistenlehdistä tuttu adjektiivi, joka on aina saanut karvani pystyyn. Nyt joudun myöntämään, että yhteislaulu on juuri sitä.
Siinä missä kaiuttimista kaikuva jingle bells imee perheenäidin mehut automarketissa, kauniin kirkon penkillä omasta ja vierustoverin kurkusta kajahtava aaria todella heittää arkihuolet narikkaan.
Ääneni ei koskaan saavuttaisi kanttorin korkeuksia yksin, mutta väenpaljouden keskellä ujokin uskaltaa hehkuttaa, kuinka maa on niin kaunis.
Joululauluissa on oikeasti ideaa. Niiden sanoma ei vain avaudu, jos ei malta kuunnella.
Voi Katri Helena kuinka oikeassa oletkaan laulaessasi, että joulumaahan löytää, vaikka paikallansa pysyy. Höllätkää tahtia, joulustressaajat!
Joillekin koko joulu tulee tuutista ulos. Lieneekö syynä juhlan kristillisyys vai kaupallisuuden tuoma tekopyhyys?
Kyynikot saavat luvan kieriskellä omassa kielteisyydessään, mutta minusta on aika oivallinen ohje unohtaa vallan ja loiston tavoittelu edes kerran vuodessa. Oli mielipide noin kaksi tuhatta vuotta sitten eläneen hepun syntymäpäivän juhlinnasta mikä tahansa.
Jouluvalmistelujen keskellä on paikallaan uhrata ainakin ajatus syrjäytyneille ja vähäosaisille. Silti pitäisi myös saada iloita ilman huonoa omaatuntoa, jos omat asiat ovat kuta kuinkin mallillaan.
Eihän voi olla väärin kiskoa vatsansa täyteen puuroa, jos sitä kerrankin on koko perheelle rakkaudella hämmennetty.
suvi.niemi@
maaseuduntulevaisuus.fi
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
