Riihipuodin myllynkivet valettiin kreikkalaisesta sepelistä
Valumestari Pauli Erkkilä ja viikko sitten valettu myllyn alakivi. Veikko Niittymaa Kuva: Viestilehtien arkistoPÖYTYÄ (MT)
Antti Saari pyyhkäisee hikeä otsalta ja jatkaa mustanharmaan massan tamppaamista Riihipuodin myllyssä Pöytyällä. Viikko sitten valettiin alakivi ja torstaina tehtiin puolta raskaampi yläkivi, kertoo Riihipuodin omistaja Hannu Saari.
”Poika Antti huolehtii jo myllystä. Hänen on syytä opetella myös myllynkiven valun niksit, jotta osaa ne sitten, kun tarvetta kivien uusimiseen taas tulee, joskus vuosikymmenien päästä. Mestareita ei ehkä silloin enää ole.”
Valumestarina oli Pauli Erkkilä, jolla on kokemusta myllynkivien valuista 50 vuoden ajalta. Pitkään oli hiljaista. Vanhoja oppeja verestettiin viisi vuotta sitten, kun hän valoi uudet pinnat Riihipuodin uuden myllyn jauhinkiviin.
Myllykivet kannatti ostaa käytettynä ja pinnoittaa, Saari sanoo.
Pari vuotta sitten Erkkilä valoi uudet kivet Krekilän myllyyn ja nyt Riihipuotiin. Kivet tehtiin samoilla muoteilla. Halkaisija on 1,2 metriä.
Erkkilän mukaan valussa ei ole kriittisiä hetkiä, mutta asiat pitää tehdä oikein. Materiaaleissa ei kannata tinkiä ja seossuhteiden tulee olla kohdallaan. Kivi valetaan kerralla kuntoon, mutta se koostuu kolmesta osasta, jauhatuspinnan sisä- ja ulkokehästä sekä tukikerroksesta.
Valu vie kolmisen tuntia, minkä jälkeen kivi jätetään kuivumaan muutamaksi päiväksi. Alle laitetaan lämpöpuhallin, jotta kovettuminen alkaa nopeasti. Parin viikon päästä kivi voidaan ottaa käyttöön, Erkkilä toteaa.
Myllynkivien valu ei ole halpaa lystiä. Raaka-aineisiin kului 4 000 euroa, Saari laskee. Ostetut olisivat useita kertoja kalliimpia ja luonnonkivestä tehdyn hinta kymmenkertainen.
Hikikin virtaa, sillä aineet sekoitettiin käsipelein lapiolla. Parin sadan litran betonimylly olisi etu, mutta käy se näinkin, Erkkilä sanoo.
Jauhavan pinnan ulkokehään käytettiin kreikkalaiselta Naxoksen saarelta saatavaa erikoiskovaa kiveä, johon sekoitettiin samankokoista piioksidista tehtyä sepeliä.
Kreikkalainen kivi on kovempaa kuin teknisesti valmistettu, mutta piioksidi kannatti käyttää, kun sitä jäi yli viisi vuotta sitten vanhojen kivien pinnoituksesta, Erkkilä sanoo.
Sisäkehä on puolestaan kotimaista kivisepeliä. Sen ei tarvitse olla yhtä kovaa. Jyvät syötetään kiven keskelle, sisäkehä rouhii jyviä ja varsinainen jauho syntyy ulkokehällä. Yläkiven pitää olla raskas, sillä se pyörii vapaasti alakiven päällä.
Sideaineena käytetään magnesiumoksidia ja kovikkeena magnesiumkloridia. Sideaineen annostelu on tarkkaa ja riittää, että kivisepeli liimautuu yhteen. Jos sideainetta tulee liikaa, kivestä tulee turhan kova.
Kova siitä tulee nytkin. Erkkilä kovertaa pintaan urat samaan tapaan kuin vanhoissa luonnonkivestä tehdyissä myllynkivissä on. Kolme timanttilaikkaa menee, vaikka ura on vain kolme milliä syvä.
Erkkilä ei uskalla arvioida, miten pitkään kivet kestävät. Talkkunan jauhamisessa kivi kuluu eniten. Saaren mukaan viisi vuotta sitten käyttöön otetut kivet ovat kuluneet noin sentin, kun kulutuspintaa on kymmenkunta.
Kivimyllyä tullaan käyttämään rukiin, vehnän ja ohran jauhamiseen ja myös talkkunalle.
Riihipuoti markkinoi tuotteet suoramyyntinä kaupoille. ”Tukkuihin olemme edelleen liian pieni, liikevaihto on puolen miljoonan euron luokkaa”, Saari sanoo.
Kysyntä on kasvanut tasaisesti ja uusien kivin ja uuden myllyn ansiosta kapasiteettia saadaan kolmannes lisää.
Riihipuoti jauhaa viljat perinteiseen tapaan kivimyllyillä, kun isot myllyt käyttävät valssimyllyjä. Eron huomaa jauhossa. Kivimyllyllä jauhetuista leivottu leipä ei murustu leikattaessa.
VEIKKO NIITTYMAA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
