Perussuomalaisten avainpaikasta kahden edustajan mittelö
Perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtajan vaali sähköistää eduskunnan istuntokauden alkua.
Keskeistä avainpaikkaa tavoittelevat ryhmän nykyinen puheenjohtaja Pirkko Ruohonen-Lerner ja toinen varapuheenjohtaja Jari Lindström.
Tosin vielä voi kisaan ilmoittautua joku kolmas, osoitti MT:n soittokierros muutamille ryhmän edustajille.
Eduskuntaryhmän puheenjohtajalla on paljon vastuuta, kun edessä on vaalikauden viimeinen vuosi eduskunnassa.
Porvoolainen Ruohonen-Lerner laskee sen varaan, että ryhmässä ei oteta riskiä. Hänen mielestään perussuomalaisten pitäisi luottaa kokemukseen.
”Silloin kun on mennyt kohtalaisen hyvin, ei kannattaisi tehdä isoja muutoksia, koska muutoksiin liittyy myös riskejä”, hän asettelee sanat.
”Olen käytettävissä puheenjohtajaksi. Jos ei minua valita, palaan tarvittaessa riviedustajaksi ja uudet voimat hoitavat ryhmän johtotehtävät omalla tyylillään”, hän toteaa.
Haastettava suhtautuu vaaliin tyynesti.
Vuosi sitten vaali kuihtui aivan viime metreillä, kun haastaja Kaj Turunen vetäytyi kisasta. Tuolloin puheenjohtaja Timo Soini ilmaisi selkeästi tuen istuvalle puheenjohtajalle.
Nyt Soini on pysynyt kisasta hiljaa. Hän ei ole edes paikalla äänestyksessä maanantaina.
”Lähden mukaan vaaliin, jos vaali tulee. Veikkaan, että tulee tiukka äänestys”, Ruohonen-Lerner kommentoi.
Ruohonen-Lerner on toisen kauden kansanedustajana luotsannut eduskuntaryhmää keväästä 2011. Hänen mielestään ryhmällä menee kohtalaisen hyvin, vaikka vaikeita tilanteita on ollut.
Tyytymättömyys eduskuntaryhmän ”pienissä kuppikunnissa” on kohdistunut yleensä ryhmän puheenjohtajaan, vaikka kaikki esitykset ryhmäkokoukseen ovat syntyneet yksimielisessä työvaliokunnassa.
Ruohonen-Lernerin mielestä on outoa, että sen jäsenet eivät seiso yhdessä tehtyjen päätösten takana.
”Vaali kertoo siitä, että ryhmässä muutamat edustajat ovat olleet tyytymättömiä. He uskovat, että Lindström ratkaisee ongelmat”, hän toteaa.
Ruohonen-Lerner sanoo, että häntä on ryhmänjohtajana moitittu välillä liiankin tarkaksi, kun hän on pitänyt huolen siitä, että ryhmän toimintaa, taloutta ja hallintoa hoidetaan sääntöjen mukaisesti.
Ryhmänjohtajan tehtävä ei ole helppo.
”Työpäivät venyvät usein 16-tuntisiksi ja viikonloppuisinkin on pakollisia menoja. Joskus tuntuu, että kynttilä palaa molemmista päistä”, hän lisää.
Ryhmän johto vastaa päivänpoliittisista toimista. Ruohonen-Lerner sanoo, että hän on aina yrittänyt tarttua ”tärkeimpiin kysymyksiin”.
Kouvolalainen Lindström tavoittelee ryhmänjohtajan paikkaa, koska pyyntöjä on tullut useita.
Ensimmäisen kauden kansanedustajana hän on kokemuksensa puolesta vaalissa altavastaajana. Viime kesänä hän pyrki puoluesihteeriksi, mutta hävisi kisan.
Lindström ei kuitenkaan vertaa saati moiti kilpailijaansa. Hän arvioi, että hänen luottamushenkilötaustasta ja sovittelevasta tyylistä olisi apua ryhmälle.
”Ketteryyttä tarvitaan lisää. Ryhmän tiedottamisessa on ollut ongelmia ja kannanotot ovat viipyneet pitkään.”
Hän myöntää, että oppositiopolitiikassa keskusta on nopeampi. Ryhmä osaa reagoida ja sen edustajat pääsevät julkisuuteen perussuomalaisia nopeammin.
Perussuomalaisten ”tylsään” viestintään Lindströmin toisi terävyyttä.
”Paremmin pitäisi osata kertoa, mikä on meidän ratkaisu eri asioihin. Siinä on parannettavaa kaikilla.”
Kansanedustajien pitäisi ottaa myös entistä rohkeammin vastuuta suuressa salissa ja sen ulkopuolella. ”Kaikki eivät ole puhujia”, hän myöntää.
Perussuomalaisten ryhmä on tunnettu eri edustajien kärkevistä mielipiteistä ja kannanotoista.
Lindström pitäisi tiukkaa kuria. Puheenjohtajana hän edellyttäisi, että kansanedustajat testaisivat ajatuksiaan jonkun kanssa ennen julkisuuteen menemistä.
”Sanomiset kaatuvat helposti kaikkien muiden niskaan. Pahinta on asettaa ryhmä mahdottomaan tilanteeseen julkisuudessa jonkin kannan vuoksi”, hän sanoo.
”James Hirvisaari oli esimerkki, joka avasi meidän edustajamme silmät. Meilläkin on rajamme”, hän lisää.
JANNE IMPIÖ
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
