Tämä oli Suomi-yhtiö: Kultapossukerhon hilpeät hautajaiset

Suomi-yhtiön historia itsenäisenä yhtiönä päättyi yhtiökokouksessa Helsingin Katajanokalla 13.3.2018. Yhtiö ja sen vakuutuskumppanit ovat 128-vuotisen historiansa aikana koskettanut lähes jokaista suomalaista. Keskinäisen yhtiön asiakasomistajat ovat saaneet yhtiöstään hulppeat edut. Kepeät mullat! 

Suomi-yhtiön viimeinen yhtiökokous päätti legendaarisen henkivakuutusyhtiön päivät viime keskiviikkona Helsingin Katajanokalla.

Aika ajoi ohitse Suomen keskeisestä elinkeinoelämän yritysjärjestelijästä ja vallankäyttäjästä. Lopulta matalat korot, hövelit kiinteät tuotot ja lisäetuudet asiakasomistajille sekä EU:n Solvenssi II -vakavaraisuusdirektiivi panivat henki- ja eläkevakuutusyhtiö Suomi-yhtiön selkä seinää vasten.

Maailma on toinen kuin se oli vaikka kymmenen – tai sata vuotta sitten.

Suomi-yhtiön viimeiseksi jäänyt toimitusjohtaja Jari Sokka kuvaa hienosta historiastaan ja tyytyväisistä asiakkaistaan huolimatta Suomi-yhtiötä muinaisjäänteeksi:

"Suomi-yhtiö oli jonkinlainen reliikki, muinaisjäänne, jolla ei ollut vakuutusalan evoluutiossa enää sopivaa lokeroa."

"Vakuutusmarkkinoiden kannaltakaan ei Suomi-yhtiön poistuminen taida olla iso menetys muuten kuin nostalgisessa mielessä, Sokka arvioi.

Hän ei usko, että edes toisenlaisissa korko-oloissa olisi edessä ollut muuta kuin mahdollisesti hieman pidempi alasajovaihe.

Suomi-yhtiö oli Pohjola- ja OP-ryhmän yritysjärjestelyidensä ehtona sitoutunut olemaan myymättä uusia vakuutuksia vuoden 2004 jälkeen. Alas ajettava run-off-yhtiö ei voinut hakea lisäpääomiakaan vastaamaan uusia vakavaraisuussäädöksiä. Selvitäkseen kiristyvistä vakavaraisuussäädöksistä, Suomi haki ja sai alaa valvovalta Finanssivalvonnalta lopettavan yhtiön siirtymäsäännöksen.

"Koelaskelmissa yhtiö ei olisi ollut koko aikaa Solvenssi II -vakavarainen lainkaan, vaikka rahat kyllä riittivät nollakorollakin laskettuna luvattuihin etuuksiin."

Tämä liittyi Suomi-yhtiön kummalliseen tilanteeseen ja Solvenssi II-laskentaperiaatteisiin: yhtiö ei olisi täyttänyt kaikkia viranomaisvaatimuksia, vaikka asiakkailla ei olisi ollut mitään hätää.

Jari Sokan mukaan tämä oli yksi syistä, miksi alasajo haluttiin saada päätökseen nopeasti.

Vanhan liiton henkivakuuttaminen perustui vielä 1980-luvulla säänneltyyn korkotasoon.

"Ei silloin nähty selvästi, mikä voisi olla seuraus korkotason voimakkaasta alenemisesta. Korkotason alenemista nollaan ei pidetty mitenkään mahdollisena."

Suomi-yhtiö oli run-off-yhtiönä Sokan mukaan jonkinlainen ääriesimerkki, kun vakuutuskanta on erittäin kallis ylläpitää. Samalla vakavaraisuussääntely muuttui siihen suuntaan, että yhtiön riskinottomahdollisuudet kutistuivat lähes olemattomiksi.

Suomi-yhtiön historia on täynnä keskeisiä talouselämän finanssisektorin yritysjärjestelyjä etenkin 1990-luvulla ja 2000-luvun alkuvuosina.

"Ei tänä päivänä sallittaisi vakuutusyhtiön ottaa sellaisia riskejä ja osakepotteja kuin Suomi-yhtiö aikanaan otti. Hyvä uutinen on se, että pääsääntöisesti riskit ovat realisoituneet positiivisesti ja asiakkaiden eduksi", arvioi Suomi-yhtiötä Aalto-yliopiston rahoituksen professori Vesa Puttonen.

Puttonen on istunut kahteen otteeseen Suomi-yhtiön hallituksessa, vuosina 2004–2005 ja 2013–2018.

Professori Puttosen mukaan yrityselämästä on tullut tylsempää finanssialaa rajoittavien säädösten ja regulaation myötä.

"Silloin maailma ei ollut niin läpinäkyvä ja hyväksyttiin erilaisia (omavaltaisia) toimitusjohtajia. Keskinäisessä yhtiössä toimitusjohtaja oli isäntä talossa eikä ollut isoja osakkeenomistajia, jotka olisivat pistäneet hanttiin."

Suomi-yhtiö omisti enimmillään lähes 50 prosenttia vakuutusyhtiö Pohjolasta. 1990-luvulla yhtiö kuului Nokian suurimpiin yksittäisiin omistajiin.

Miljardiomaisuuttaan järjestelleestä ja enimmillään yli 400 000 suomalaisen vapaaehtoisia henki- ja eläkevakuutuksia hoitaneesta Suomi-yhtiöstä olivat vuorollaan kiinnostuneita Tapiola, Fennia, Sampo – ja tietenkin Pohjola, jonka leiriin yhteisen vakuutusmyynnin ja Pohjola-omistusten kautta Suomi laskettiin kuuluvan.

Tänään koko Pohjolaa ei ole olemassa, vaan se on sulautettu osaksi OP-ryhmää.

OP-ryhmän keskuspankki OKO osti vuonna 2005 Pohjola-osakkeet Suomi-yhtiöltä käteisellä. Osakekauppa oli Suomen yrityshistorian suurimpia. OKO nousi sillä maan suurimmaksi finanssitaloksi.

Yrityskaupan ja sitä seuraavan julkisen ostotarjouksen hinta oli 2,075 miljardia euroa.

Suomi-yhtiön asiakasomistajille diili varmisti osaltaan yhä jaettavat hulppeat erityisedut. Osuuspankit olivat myyneet aiemmin omistamansa Pohjola-osakkeet Suomelle vain kolmea vuotta tätä ennen viidellä eurolla per osake.

"Vuonna 2005 OKO siten osti Pohjolan takaisin 13,35 eurolla per osake, samaiset osakkeet", muisteli Suomi-yhtiön entinen toimitusjohtaja Eino Halonen Näin me sen näimme -historiikissa.

OP-ryhmä oli lopulta halukkain ja kiinnostunein ottamaan vastaan myös Suomi-yhtiön viimeisen jäljellä olleen vakuutuskannan, yksilöllisen eläkevakuutuskannan vuonna 2016. Vastuineen ja varoineen.

Suomi-yhtiö haki ja sai luvan toimilupansa peruuttamiseen Finanssivalvonnalta.

Yrityselämästä on tullut tylsempää.

"Suomen kallein lause", kommentoi Suomi-yhtiön entinen toimitusjohtaja Eino Halonen kömmähdystä, joka käytännössä kaatoi Iiro Viinasen johtaman Pohjolan yritykset kaapata Suomi-yhtiö Pohjolan omaksi.

Suomi-yhtiöllä ja Pohjolalla oli yhteinen historiallinen tausta ja samat suomalaiskansalliset lähtökohdat. Suomi-yhtiö myi henkivakuutusyhtiö Salaman Pohjolalle vuonna 1997 ja muutti sen nimen Henki-Pohjolaksi. Suomi-yhtiö lopetti silloin uusien vakuutusten myynnin. Vuonna 2000 yhtiö aloitti uusmyynnin uudelleen, ja se jatkui vuoden 2004 loppuun.

Entisen kokoomusministerin Iiro Viinasen johtama Pohjola olisi halunnut myös yhtiön vakuutuskannan. Pohjolan suunnitelma kaatui yhtiön johtajan Pirkko Alitalon aiemmin esittämään varomattomaan lauseeseen, jossa Suomi-yhtiön omistajille luvattiin maksaa "nimellinen korvaus".

"Siitä tuli Suomen kallein lause", kirjoitti Suomi-yhtiön entinen toimitusjohtaja Eino Halonen Näin me sen näimme -historiikissa.

Alitalo lienee tarkoittanut korvausta äänioikeuden menettämisestä, ei välttämättä miljarditasetta pyörittäneen keskinäisen yhtiön omistuksesta. Koskaan tätä ei kuitenkaan oikaistu.

Eihän asiakkaiden omistamaa keskinäistä yhtiötä pitänyt Pohjolan Iiro Viinanenkaan pystyä kaappaamaan?

"Tämä oli juuri se kysymys, jonka nostin edustajistossa esiin", sanoo Suomi-yhtiön edustajiston konkari, Aalto-yliopiston laskentatoimen emeritusprofessori Jarmo Leppiniemi.

Sitoutumattomat omistajan asialla -ryhmää edustava Leppiniemi valittiin Uudeltamaalta äänikuninkaana myös nykyiseen, vuonna 2012 valittuun edustajistoon. Kertaalleen yhtiön valtaamiselta pelastanut professori valittiin myös yhtiön viimeiseksi jääneeseen hallitukseen.

Pohjola ei saanut yhtiötä ja sen vakuutuskantaa. Keskinäisessä vakuutusyhtiössä yhtiön nettovarallisuus yhtiön liikearvoineen kuuluu sen asiakkaille.

Pohjolan osakkeet olisi Leppiniemen mukaan voinut jakaa oikeudenmukaisesti Suomi-yhtiön asiakkaille myös suunnatulla annilla ja ostaa vakuutukset vakuutuksenomistajilta. Omistus keskinäisessä yhtiössä olisi muuttunut omistukseksi pörssiyhtiö-Pohjolassa.

Pohjolakin saattaisi olla yhä olemassa vakuutusyhtiönä.

Suomi-yhtiön henkilöstölle jaettuja palvelusvuosi- ja ansiomerkkejä. 

Suomi-yhtiö myi pelkästään takuutuottoisia, kiinteän koron tarjoavia vakuutuksia.

Markkinoilla on nykyisin tarjolla lähinnä sijoitussidonnaisia vakuutuksia, joissa asiakas kantaa riskin sijoitusten ja vakuutuksen kannattavuudesta.

Suomi-yhtiössä tuotto kertyi 4,5 prosentin laskuperustekorosta, lisättynä vuosina 1997 ja 2000 päätetyistä pysyvistä erityiseduista (2,7 prosentin vuotuiset hyvitykset) ja vuosittain vaihtuvasta erityislisäedusta. Jälkimmäiset olivat korkeimmillaan vuosina 2005–2015.

Enimmillään korkotuotto ja lisäetuudet tuottivat yhteensä noin 20 prosentin riskittömän vuosituoton. Korvaus vanhoille eläkevakuutussäästöille on viime vuodelta 7,2 prosenttia.

Parhaista eduista ovat päässeet nauttimaan vain pitkään Suomi-yhtiössä asiakkaina olleet. Kun vakuutussäästöjen verovähennyssäännöksiä on kiristetty ja nostovuosia siirretty nykyiseen 68 ikävuoteen, vapaaehtoisilta eläkevakuutuksilta ovat käytännössä kadonneet markkinat alta.

Vuosina 2008 ja 2014–2015 erityislisäetuuksia ei jaettu, kun EU:n vakavaraisuussäännökset pakottivat yhtiön luopumaan parhaista ja myös riskipitoisimmista osakeomistuksistaan.

Suomi-yhtiö omisti useita arvokiinteistöjä Helsingin keskustassa. Suomi kuului asuntosijoitusyhtiön Saton suurimpiin omistajiin ja omisti metsää yhteisessä yhtiössä Metsäliiton kanssa. Viimeisen vuoden aikana yhtiö myi huuto- ja suorakaupalla myös taidekokoelmansa. Yhtiön symbolinakin tunnettu Wäinö Aaltosen Marjatta-patsas on nykyisin OP:n tiloissa Helsingin Vallilassa.

Suomi-yhtiön asiakasomistaja, pitkäaikainen edustajiston jäsen, professori Jarmo Leppiniemi ei tunne haikeutta Suomi-yhtiöstä:

"Lopputuloksena yhtiön vakuutettu sai niin suuret edut, että Suomen vakuutusmaailmassa ei ole koskaan niin hyviä jaettu".

Kultapossukerho?

"Voi sen niinkin sanoa."

128-vuotiaan Suomi-yhtiön toimintavuosina henkilöstö sai merkkivuosina kannustuksena ansiomerkkejä. Viime vuosisadalla pinssit olivat hopeisia ja kultaisia emaloituja merkkejä. 

Selvitysmies ja maaliskuun yhtiökokous sammuttivat valon Suomi-yhtiöstä.

128-vuotiaan Suomi-yhtiön kunniakas historia itsenäisenä yhtiönä päättyi keskiviikon yhtiökokoukseen 13. maaliskuuta.

Keskinäinen henki- ja eläkevakuutusyhtiö oli jo viime vuoden yhtiökokouspäätöksellään asettanut itsensä vapaaehtoiseen selvitystilaan, kun kaikki vakuutukset ja niiden katteena ollut miljardiomaisuus oli siirretty paloittain OP-ryhmälle ja osa Mandatum Lifelle.

Nollakorkojen maailmassa, jossa vakavaraisuusvaateita on kiristetty ja yhtiö on run-off-tilassa, toiminnan jatkaminen oli käytännössä mahdotonta.

Selvitysmies Pekka Jaatinen oli hoitanut yhtiötä viimeisen vuoden. 13. maaliskuuta Katajanokan Ravintola Sipulissa kokoontunut yhtiökokous hyväksyi selvitysmiehen lopputilityksen ja päätti purkaa yhtiön.

Suomi -yhtiön vakuutuksenottajat saavat kaikki omansa, yhtiö pitää vakuutuslupauksensa. Se sitoo myös OP-ryhmää ja Mandatumia, joille vakuutukset ja niihin liittynyt vakavaraisuuspääoma on kannansiirtojen mukana siirretty.

Vaikka keskinäisen vakuutusyhtiön vakuutuksenottajat eivät ole sijoittaneet yhtiöön oman pääoman ehtoisia varoja, kuuluu yhtiön nettovarallisuus heille.

Suomi-yhtiön historia on kuin parhaasta jännitysdekkarista. Kolmen historioitsijan, Anitra Komulaisen, Teemu Keskisarjan ja Markku Kuisman historiateos "Suomen historia – Keskinäinen Henkivakuutusyhtiö Suomi julkaistiin Suomen viimeisen yhtiökokouksen yhteydessä.

Suomen taloushistorian käänteet ja suhmuroinnit saavat kirjassa kasvot.

Kirjoittaja on kuulunut Suomi-yhtiön edustajistoon kaudella 2012–2018.

Lähteet: "Näin me sen näimme" Suomi-yhtiön historiikki, Aarne Souri, Jorma Hämäläinen ja Eino Halonen, 2008.

Henkivakuutusosakeyhtiö Suomi 1890–1900, muistokirjoitelma, Edwin Kaslin, 1900.

Fakta: Fennomaanien vakuutusliike

Suomi-yhtiö perustettiin vuonna 1890 osana suomalaiskansallista liikettä. Fennomaanit halusivat varmistaa, että myös suomalainen henkivakuutusyhtiö kilpailisi ulkomaisten yhtiöiden kanssa.

Suomi-yhtiön kunniakkaaseen historiaan kuuluu sekin, että yhtiö maksoi kuolemantapauskorvaukset vuoden 1918 kansalaissodassa kummallakin puolella kaatuneille vakuutetuille, punaisille ja valkoisille.

Päätöksen tasapuolisesta korvaamisesta yhtiö teki jo kansalaissodan kestäessä maaliskuussa 1918. Muut henkiyhtiöt eivät näin laajasti korvauksia maksaneet.