Maakunnat maksavat Helsingin palatsit

Maamme hallitus valitsi Helsingin pääkirjaston Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlahankkeeksi. Tämä tarkoittaa sitä, että valtio tukee kirjaston rakentamista 30–40 miljoonalla eurolla. Kulttuuriministeri Paavo Arhinmäen mukaan päätös todistaa, että suomalaiset uskovat edelleen vahvasti sivistykseen ja tasa-arvoon.

Olen suhtautunut myönteisesti kulttuurin ja luovan alan ihmisten tukemiseen. Minulla ei ole mitään Helsingin keskustakirjastoakaan vastaan. Hienoa, että eduskuntataloa vastapäätä on Biblian temppeli sen sijaan, että siellä olisi joku kansainvälisen firman konttori. Yhtä lailla olen innostunut Tampereen Lielahteen tulevasta uudesta lähikirjastosta.

Kyselisin kuitenkin Arhinmäen peräänkuuluttamien sivistyksen ja tasa-arvon perään, kun yhteisiä varoja käytetään. Kuinka paljon pystytään vain ”pääkaupunki”-korttia vilauttamalla ostamaan Helsinkiin erilaisia taloja, tiloja ja palveluita?

Maamme sivistyksen kolme kivijalkaa ovat olleet Yleisradio, koululaitos ja kirjasto. Yleisradion rahoitus on saatu kuntoon. Koulut ja kirjastot ovat kuitenkin kriisiytymässä suuressa osaa maata. Kuka siis nimeäisi pienten kuntien kirjastot ja koulut itsenäisyyden 100-vuotisjuhlahankkeiksi? Juuri nehän ovat olleet sivistyksemme ja tasa-arvomme lähteitä koko vuosisadan.

Kirjastojen merkitys on suuri. Ne toimivat sivistyksen herättäjinä lapsissa ja nuorissa. Itsekin pikkupoikana ahmin kotikyläni kirjaston tarjontaa: kotimaista tuotantoa ja maailmankirjallisuuden klassikoita.

Nyt monia sivukirjastoja on lakkautettu. Aukioloaikoja on lyhennetty. Kirjastoista huomattava osa toimii talkoovoimin, vaikka pääkaupunkiin samaan aikaan rakennetaan uutta kulissia, todellista kirjastopalatsia. Komean julkisivun takapihan annetaan ränsistyä. Kansallinen henkinen omaisuus on vaarassa.

Kirjastot ovat matalan kynnyksen palveluita, joiden pitäisi sijaita lähellä ihmisiä myös maaseudulla. Uhka kulttuuripalveluiden keskittymisestä kantakaupunkiin on todellinen, kun suurkuntia runnotaan kasaan.

Miten työtön, vähävarainen, vanhus tai koululainen käy kirjastossa, jos se sijaitsee kymmenien kilometrien päässä?

Irvokasta on Guggenheim-museonkin nostaminen uudelleen esityslistalle, vaikka se jo kertaalleen hylättiin. Ei sekään toteutuisi ilman veronmaksajien rahoja.

Guggenheim on ok, jos helsinkiläiset itse sen maksavat — eivät muut maakunnat sitä halua maksaa. Tampereella puolestaan kaivattaisiin rahaa niin kuvataidekoulutukselle kuin uudelle taidemuseollekin.

Kun pääkaupunkiseudun hankkeita tuetaan kymmenillä tai sadoilla miljoonilla euroilla, muu maa saa maksaa laskun homehtuvina kouluina ja karsittavina palveluina.

Mikä on se maa, jossa hallituksen voimin sivistyksen ja kulttuurin keskukset keskitetään megalomaanisiksi jättiläisiksi Helsinkiin? Kuinka oppia muualla maassa perusasiat, jos ei ole kouluja? Kuinka tarttua kirjaan, jos ei ole kirjastoja?

Mikko Alatalo

taiteilija

kansanedustaja (kesk)

Avaa artikkelin PDF