Maitokannut muistuttavat entisajan arjesta
ALAVUS (MT)
Töysäläisen Kauko Välimäen ruokapöydässä ei pahvista maitopurkkia nähdä. Mies hurahti Arabian maitokannujen keräämiseen nelisenkymmentä vuotta sitten. Vitriineihin on tähän päivään mennessä kertynyt tuhat erilaista maitokannua.
”Ennen maitokannu oli arkinen käyttöesine, joka löytyi joka talon ruokapöydästä. Aloitin kannujen keräämisen silloin, kun maito laitettiin pusseihin. Kannut jäivät hiljalleen pois käytöstä, sillä ne hylättiin tarpeettomina”, Välimäki valaisee.
Välimäen mittavasta kannukokoelmasta löytyy kaatimia monipuolisesti eri aikakausilta. Vanhimmat hyväkuntoisina säilyneet kannut ovat peräisin 1800-luvun lopulta.
Nykyään harvinaisuuksia on vaikea löytää. Etelä-Pohjanmaalta Välimäki uskoo koonneensa talteen jo kaiken löydettävissä olevan kannuston. Mies onkin kolunnut kannujen perässä huutokauppoja ja kirpputoreja ympäri Suomen.
”Moni kannu on päätynyt jonnekin romuläjään tai ullakon perukoille pölyttymään. Toisinaan aarteita tulee vastaan jäämistöistä. Ennen kannuista ei ollut suurta kilpailua, mutta nyt keräilijöitä on paljon. Kannujen hintahaarukka liikkuu kympistä tuhanteenkin euroon”, Välimäli kertoo.
Tuttavilta tai muilta kannukeräilijöiltä saadut vinkit ovat tuoneet Välimäen kokoelmiin erikoisiakin kannuja.
Mies omistaa muun muassa sarjan ainoastaan Etelä-Amerikan myyntiin tehtyjä vanhoja kannuja, harvinaisia lasten astiastoihin kuuluvia pikkuisia kannuja sekä Lotta Svärd - ja Aseveliyhdistyksen kannuja 1940-luvulta.
”Paikkakunnan nimellä painatetut lottakannut ovat aarteita, sillä suurin osa niistä on tuhottu sotien jälkeen”, Välimäki sanoo.
Yksi kannu on taittanut pitkän matkan päätyäkseen Välimäen lasikaappiin. Suuren siirtolaisaallon vyöryessä Amerikan mantereelle kulki suomalaisen naisen kainalossa maitokannu muistona kotipuolesta.
Amerikan mummon jälkipolvet toimittivat kannun Välimäen huomaan.
Välimäen kokoelman posliinisten kannujen yleisimpänä kuvituksena ovat erilaiset kukka-aiheet. Maitokannuissa Välimäkeä kiehtovat niiden muoto.
Jokainen kannu on omanlaisensa taideteos. Kokoelmaansa kartuttaessaan mies muistaa kaikki omistamansa kannut.
”Vierailijat kyselevät usein kokoelmaani katsellessaan, että löytyisikö minulta jotain tiettyä, heille tuttua kannua. Yleensä sellainen kyllä löytyy. Kannut muistuttavat monia lapsuudesta.”
Kannuihin hurahtamistaan Välimäki perustelee muistojen vaalimisella.
”Maitokannut olivat olennainen osa entisajan elämää. Tallennan kokoelmallani palan historiaa, sillä ei kaikkea vanhaa pitäisi noin vain unohtaa.”
Välimäen maitokannut ovat pysyvänä näyttelynä esillä Taidekeskus Harrissa Alavudella. Toinen osa kokoelmasta löytyy Taidekeskuksen läheisyydessä sijaitsevasta Teknologiakeskus Fasadista.
TANJA KORPELA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
