Aarre: Leskenlehti on ikivanha rohtokasvi – älä syö sitä

Kreikkalaisille leskenlehti oli ”becion” eli yskänrohto. Kuva: Kari Salonen

Leskenlehden tieteellinen nimi viittaa yskän karkottamiseen sekä lehden nukkaan, joka kasvin vanhetessa alkaa pöllytä.

Leskenlehteä on tuhansia vuosia käytetty rohtona, ja sitä on myös syöty villivihannesten tapaan. Vasta 1980-luvulla kasvin elintarvikekäyttöä arvioitiin tarkemmin.

Sittemmin on saatu selville, että asterikasveihin kuuluvan leskenlehden kukissa ja lehdissä on maksaa kuormittavia ja kasvaimille altistavia pyrrolitsidiinialkaloideja. Haitallisen alkaloidin pitoisuus vaihtelee kasvin iän, kasvupaikan ja ilmaston mukaan. Turvallisinta on tyytyä kasvin ulkoisiin käyttötapoihin, kunnes sen alkaloiditasot tunnetaan läpikotaisin.

Kansanparannuksessa on käytetty kasvin lehtiä, kukkia ja juuria.

Kreikkalaisille leskenlehti oli ”becion” eli yskänrohto. Saman käytön mainitsi Suomessa Elias Lönnrot: ”Sekä lehtiä että juuria on jo muinaisista ajoista kiitetty yskässä ja muissa rintataudeissa.”

Lehdistä keitettyä juomaa on nautittu liman irrottamiseen ja hikoilun edistämiseen. Saksassa leskenlehti vakiintui apteekissa myytävään rohtosekoitukseen, jota nautittiin keuhkoputkentulehdukseen ja sitkeään yskään.

Lehtiä on kerätty myös ulkoiseen käyttöön, kivunlievitykseen. Kookkaita lehtiä on kaulittu ja murskattu ja levitetty kolottavan nivelen ympärille kääreeksi. Leskenlehdellä on hoidettu myös päänsärkyä, ja sen savulla on desinfioitu huoneita kulkutautien aikaan.

Kiinalaisessa luonnonlääkinnässä leskenlehdellä on taltutettu muun muassa kurkkukipua. Englannissa astmaa ja keuhkoputkentulehdusta on hoidettu rohtotupakalla, jossa on leskenlehteä sekä muun muassa raatetta, rosmariinia, ajuruohoa, laventelia ja kamomillankukkia.

Lue Aarteen juttupaketista mihin leskenlehden hoitovaikutus perustuu ja valmista siitä Maarit Cederbergin ohjeilla kauneudenhoitotuotteita.