Siirry pääsisältöönSiirry hakuun
Siirry sivupalkkiinSiirry alaosaan
  • vierasyliö Lähipalvelut turvattava uudistuksissa

    Suomen Yrittäjät julkisti tänä keväänä Elinkeinopoliittinen mittaristo -kyselyn. Kuudennen kerran tehdyssä kyselyssä kartoitettiin kuntien ja yrittäjien yhteistyötä sekä elinkeinopolitiikan tilaa.

    Kyselyyn vastasi peräti 4 356 yrittäjää. He antoivat kunnille yleisarvosanaksi tyydyttävän.

    Arvosanoja tärkeämpää on kuitenkin se, että aineiston perusteella kuntien johto ja yrittäjätoimijat alkavat yhdessä pohtia kipukohtia ja ratkaisemaan niitä. Yrittäjien ja kunnanjohtajien yhteisenä tavoitteena on elinvoimainen kotikunta.

    Vastauksissa yrittäjät arvostelivat erityisesti kuntien hankintapolitiikkaa – ja erityisesti ylisuuria hankintakokonaisuuksia, jotka ovat mikroyritysten ulottumattomissa.

    Tässä kohtaa on hyvä tiedostaa, että 93,4 prosenttia maamme yrityksistä on 1–9 henkilön suuruisia mikroyrityksiä. Nämä yritykset turvaavat lähipalvelut varsinkin pienissä maaseutumaisissa kunnissa.

    Hankinnat ovat siis haaste, johon liittyy käynnissä oleva hankintalain uudistaminen. Mikroyrityksiä ja pieniä ja keskisuuria yrityksiä uudistuksessa kiinnostaa se, että julkisen ostajan on pakko harkita ison hankinnan pilkkomista osiin.

    Asiaan liittyy myös hallitus- ja oppositiopuolueiden yhdessä sopima sosiaali- ja terveydenhuollon perusratkaisu.

    Sote-menot ovat jo nyt 52 prosenttia kuntien kaikista käyttömenoista. Olen huolissani siitä, että mikro- ja pk-yritykset ovat vaarassa jäädä jalkoihin, kun sote-alueiden tekevät isoja hankintoja.

    Nyt ratkotaan miljardien eurojen hankintojen tulevaisuus ja samalla se, miten suomalaisomisteiset yritykset ovat tuottamassa palveluita, tarjoamassa tavaroita ja tuotteita sekä tekemässä urakoita.

    Sote-ratkaisu sinänsä tarjoaa mahdollisuuden rakentaa yhteistyöhön pohjautuva malli, jossa sekä julkinen että yksityinen sektori tuottavat palveluita.

    Tässä sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislaissa on mahdollista turvata kolme avainasiaa: kansalaisten valinnanvapaus, kuntien elinvoima ja palveluntuottajien toimintaedellytykset.

    Siksi onkin välttämätöntä, että lakiuudistuksessa erotetaan palveluiden järjestäminen ja tuottaminen toisistaan.

    Aikanaan aloittavien viiden sote-alueen tulee olla palveluiden järjestäjiä, jotka tilaavat sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita tasaveroisesti erilaisilta tuottajilta: julkiselta sektorilta, järjestöiltä ja yrityksiltä.

    Suomessa vanhusväestön osuus kasvaa ja työikäisten määrä vähenee niin merkittävästi, että palvelutuotantoa on uudistettava, jotta pystymme turvaamaan nykytasoiset hyvinvointipalvelut.

    En yksinkertaisesti ymmärrä sitä, että miksi ulkoistettu palvelutuotanto on mahdoton ajatus joillekin päättäjille. On kaikkien etu, että laadukkaat ja kustannustehokkaat lähipalvelut turvataan monituottajamallilla, jossa palveluita tuottavat julkisen sektorin lisäksi yritykset.

    Lopullisen ratkaisun on tuotava mukanaan kustannus- ja laatuvertailujärjestelmä, jotta pystytään vertaamaan eri tuottajien kustannuksia.

    Kuntalaisten valinnanvapauden kasvaessa he tulevat entistä tietoisimmiksi palveluiden kustannuksista ja laadusta, kun he ostavat palveluita esimerkiksi palveluseteleillä. Tämä parantaa palvelun laatua. Kun kysyntä kasvaa, kuntiin tulee myös enemmän palveluntarjoajia. Syntyy kilpailua asiakkaista. Se puolestaan vaikuttaa hintoihin.

    Vuonna 2009 voimaan astunut palvelusetelilaki mahdollistaa palvelusetelien käytön lähes kaikissa sosiaali- ja terveyspalveluissa. Tällä hetkellä palveluseteliä käyttää jo noin 170 kuntaa.

    Palvelusetelillä voi ostaa palvelun yksityiseltä ja kolmannelta sektorilta. Palvelusetelin arvo voi kattaa ostetun palvelun kokonaan tai osittain, jolloin kuntalainen maksaa palveluntuottajalle omavastuuosuuden.

    Palvelun ostopäätöksen tekee asiakas eli kuntalainen. Jos hän ei ole tyytyväinen saamaansa palveluun, hän vaihtaa palveluntuottajaa.

    Sosiaali- ja terveyspalvelualalla toimii jo nyt lähes 20 000 yritystä. Ne työllistävät yhteensä 60 000 ihmistä. Alan yrittäjät turvaavat monen pienen kunnan lähipalvelut ja hillitsevät kunnan kustannuskehitystä sote-palveluissa.

    Yrityksillä on suuri vaikutus myös elinvoimaisuuteen. Menestyvä yritys tuo verotuloja ja työpaikkoja kuntaan.

    Suomen Yrittäjien kuntajohtajille ja yrittäjille huhtikuussa tekemä kysely paljasti, että kolmasosa kunnista ei ole linjannut, mitä palveluita kunta tuottaa itse ja mitä se ostaa ulkopuolelta.

    Useimmat kunnat ovat kuitenkin jo pohtineet palveluiden järjestämistä ja haluavat mukaan myös yritysten ja järjestöjen tarjoamat palvelut.

    Kyselymme osoittaa myös sen, että esimerkiksi palvelusetelien käyttö ontuu liian vähäisestä tiedottamisesta yrittäjille – mutta erityisesti palveluiden käyttäjille.

    Nyt viimeistään jokaisen kunnan pitää päättää, millaisia ja kenen tuottamia palveluita se tarjoaa asukkailleen. Myös palveluiden tuottajien pitää tietää kunnan aikeet, jotta ne voivat kehittää omaa toimintaansa.

    Kunnissa pitää nyt tehostaa omistajaohjausta, etsiä ennakkoluulottomasti uusia palvelutapoja ja kumppaneita palvelutuotantoon. Se on myös veroja maksavien kuntalaisten etu ja oikeus.

    ANSSI KUJALA

    Kirjoittaja on Suomen Yrittäjien

    varatoimitusjohtaja.

    Avaa artikkelin PDF