Metsäjohtajan palsta Tekemistä vaille valmis
Kansa on puhunut ja pulinat pois. Seuraavaksi on edessä hallitusohjelman ja ministeriökohtaisten toteutussuunnitelmien laadinta.
Olipa kansantahto eduskunnan suhteen mikä tahansa, biotalouden luulisi nousevan vahvasti hallitusohjelmaan. Kaikki suuret puolueet ovat vaalitaistelun aikana liputtaneet vahvasti sen puolesta.
Tuore biotalousstrategia lupaa 100 000 uutta työpaikkaa. Metsäteollisuuden, tai kuten nykyisin pitää tituleerata metsäbiotalouden, suunnitellut investoinnit tulisivat nostamaan kotimaista puunkäyttöä yli kymmenellä miljoonalla kuutiometrillä. Näiden toteutuminen edellyttää myös poliittisilta päättäjiltä merkittävää panostusta.
Mitä se kehitettävä biotalous on? Se on kuitua, energiaa, rakentamista ja kemikaaleja. Mutta se on myös metsätaloutta, joka luo pohjan kaikelle tuolle.
Niin kauan kuin muistan, eli 1980-luvulta alkaen, niin teollisuus, julkinen valta kuin poliittiset päättäjät ovat olleet huolissaan puumarkkinoiden toimivuudesta, kun metsänomistajien rakennemuutos etenee.
On fakta, että metsäomistajan korkea ikä selittää passiivista puumarkkinakäyttäytymistä. Toinen fakta on, että mitään merkittäviä poliittisia päätöksiä tämän asian ratkaisemiseksi ei ole tehty.
Nyt soisi tehtävän. Jos ei tehdä, tarkoittaa se, ettei biotalouden toimintaedellytysten kehittäminen ihan oikeasti kiinnostakaan. Järkevä malli metsätilojen siirtämiseksi nuoremmille sukupolville on täysin välttämätön.
Kun metsäverotusta lähdettiin uudistamaan 1990-luvun alussa, yhteisöverokanta ja pääomaverokanta olivat samat, 25 prosenttia. Nyt yhteisökanta on 20 ja pääomaverokanta pahimmillaan 33 prosenttia. Pitäisiköhän asialle tehdä jotain?
Jos metsätaloutta viedään entistä enemmän kohti pääomasijoittamista, siitä saattaa myös tulla pääomasijoittamista. ”Osta ja pidä” lienee yleisin sijoitusstrategia yksityisten ihmisten pääomasijoitusmarkkinoilla. Ja se on kaukana siitä, miten metsänomistajien haluttaisiin käyttäytyvän raakapuumarkkinoilla.
Vasta-argumentiksi ei sovi se, että kyseisillä toimenpiteillä tuetaan pääomaa työn sijaan. Niillä nimenomaan luodaan edellytyksiä uusille työpaikoille. Vasta-argumentiksi ei myöskään käy se, että tässä taloustilanteessa yhteiskunnalle ei ole varaa tehdä merkittäviä uudistuksia.
Jos ja kun niillä osaltaan päästään tavoitteeseen, uusiin investointeihin ja niiden raaka-ainehuollon turvaamiseen, yhteiskunnan satsaukset tulevat korkojen kera takasin.
Voimme tietysti tulevaisuudessakin voivotella ja kalistella sapeleita valtiovallan, teollisuuden ja metsäomistajien kesken. Ja katsoa, kun biotalouden edellytykset lipuvat ohi!
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
