KALAJUTTU Hakolammin siiat
Elettiin 1970-lukua Pohjois-Karjalan ja Kainuun rajamailla, missä kotitarvekalastus oli tärkeä leivänjatke. Yleensä kalastus oli kaikille vapaata, lupia ei tarvittu. Järviä ja jokia oli runsaasti ja niissä mustakylkisiä ahvenenkörmyjä ja terävähampaisia hauenluikureita. Jos kalastus syystä tai toisesta kiellettiin, siitä ilmoitettiin paikallislehdessä. Näin teki myös Metsähallitus: Kalastus kielletty Hakolammissa, koska lampeen on istutettu pyyntikokoista siikaa.
Salokylillä eleli Armas, innokas kala- ja metsämies. Hän luki ilmoituksen lehdestä, ja sehän oli kuin käsky: Hakolammille on mentävä kalaan! Hänen pyyntivaistonsa heräsi heti, omatunto ei ollut Armaksella kaikkein herkimpiä. Olipa joskus hirvikin sattunut kaatumaan luvattoman jahdin seurauksena.
Yön hiljaisina hetkinä Armas kävi hakemassa vanerista tehdyn veneensä, joka kellui toisessa järvessä ja siirsi sen kaikessa hiljaisuudessa Hakolammin rantaan pitkäoksaisten kuusten juurelle näkymättömiin. Siihen vene jäi odottamaan sopivaa syksynpimeää yötä.
Kun sopivan hämärä syysilta vihdoin koitti, Armas lähti Hakolammille verkonlaskuun. Varmuuden vuoksi hän oli jättänyt autonsa toisen tien varteen, josta oli hieman pidempi matka Hakolammille. Perille päästyään hän veti veneensä kuusten alta näkyviin ja kuljetti sen lampeen, jonka peilityyni pinta rikkoutui ääntä päästämättä. Airoja ei veneessä ollut, sillä Armas arveli niiden kolisevan liikaa verkonlaskussa. Perämelaa käyttäen vene siirtyi sopivaan paikkaan, Armas sitoi verkonpään pajunoksaan. Järvi oli syvä, ja verkko painui pian näkymättömiin.
Parin päivän päästä yön hämärässä Armas lähti kokemaan verkkojaan. Hänen suussaan maistuivat jo paistinpannulla tirisevät Hakolammen paksulihaiset siiat. Varmistettuaan että ketään ei ollut lähistöllä Armas tarttui verkkoon ja tunsi heti, että kalaa oli. Ja totta vie, hyvänkokoisia siikoja olikin! Kiireesti kalamies lappoi verkon veneeseen, meloi rantaan ja piilotti veneen seuraavia kalareissuja odottamaan.
Kului muutama viikko, ja Armas oli taas valmis Hakolammille kalaan. Nyt hän otti mukaan useamman verkon. Yhtä äänettömästi kuin aikaisemminkin Armas toimitti askareet lammella. Kuunsirppi antoi niukasti valoa, kun hän parin päivän kuluttaa lähti kokemaan verkkoja. Ensimmäisessä verkossa oli muutamia siikoja, päästyään verkkojonon puoliväliin Armas kuuli läheiseltä tieltä auton äänen. Auto lähestyi ja pysähtyi lopulta melkein lammen rantaan. Silloin tuli Armaalle kiire. Hän lappoi vauhdilla verkon veneeseen ja meloi sitten äänettömästi rantaan.
”Käydäänpä katsomassa tuota lampea, kun on ollut epäilystä, että sieltä pyydetään salaa niitä istutettuja siikoja”, kuului auton luota.
Nopeasti Armas tempaisi verkot siikoineen päivineen kainaloonsa ja kouraisi vielä perämelan mukaansa ja suunnisti tutulle metsäpolulle. Henki salpautuneena Armas pääsi autolleen, viskasi verkot peräkonttiin ja kaasutti pois paikalta.
Hakolammille saapuneet poliisit löysivät Armaksen veneen ja kuljettivat sen poliisilaitoksen varastoon. Muutaman päivän päästä oli lehdessä ilmoitus: Löydetty hyväkuntoinen vanerivene Hakolammilta. Omistaja saa periä tuntomerkkejä vastaan poliisilaitokselta.
Aikansa asiaa pohdittuaan Armas ajoi kirkonkylälle peräkärry auton perässä ja soitti puhelinkopista poliisilaitokselle ilmoittaen, että Sivakan salolla on kaadettu salaa hirvi. Kun poliisit painelivat pillit ulvoen salolle päin, Armas ajoi autonsa poliisilaitoksen varaston eteen. Varasto oli auki, eihän täällä salolla ollut tapana ovia lukita. Armas nosti veneensä peräkärryyn ja ajoi pois.
Aikanaan poliisit huomasivat, että vanerivene varastosta oli kadonnut. Pian oli lehdessä ilmoitus: Poliisilaitoksen varastosta kadonnut vanerivene. Silminnäkijöitä tai muuten asiasta jotakin tietäviä pyydetään ilmoittamaan tietonsa alla mainittuun numeroon.
Mitään havaintoilmoituksia ei veneen katoamisesta poliisille tullut. Armas sai pitää veneensä.
VILJO HEISKANEN
Nurmes
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
