Haavisto on luonnonsuojelija
Olen hiukan hämmentynyt Maaseudun Tulevaisuuden toimituksessa sitkeästi elävästä vihreiden stereotypiasta. Tämä on erityisen sääli Pekka Haaviston kohdalla, jota kovasti tituleeraatte vain cityvihreyden edustajana. Teiskolaisena maan- ja metsänomistajana hän ansaitsisi lehdessänne enemmän palstatilaa nimenomaan maaseutua koskevissa mielipiteissään.
Huittisissa 5.1.12 järjestämässämme tilaisuudessa Pekka Haavisto osoitti tuntevansa Santeri Alkion opit hyvin, mikä ei ole ihme, sillä hyvin käyttäytyvänä, sivistyneenä, luontoa kunnioittavana ihmisenä sekä maailmanlaajuisen demokratian puolesta puhujana hän voisi yhtä hyvin olla vaikka keskustalainen.
Toisaalta, työläisten oikeuksien airueena ja tuloerojen tasaamisen merkitystä painottavana hän voisi olla myös vasemmiston, sosiaalidemokraattien tai perussuomalaisten ehdokas. Entisenä yrittäjänä häntä kiinnostaa Suomen vienti ja nousevien talousmaiden valloittaminen Aasiassa, Afrikassa ja Brasiliassa, joten kokoomuskin voisi olla hänen puolueensa.
Vähemmistöjen, kuten ruotsinkielisten ja saamelaisten, tilanteesta kiinnostuneella Haavistolla voisi olla myös RKP:n puoluekirja tai peräti kristillisten. Onhan hän jo omalla esimerkillään osoittanut, kuinka lähimmäisenrakkautta voi osoittaa kaikille ihmisille Hakkaraisesta lähtien.
Vihreänä Haavisto on ennen kaikkea luonnonsuojelija, joka etsii aktiivisesti ratkaisuja ilmastomuutoksen pysäyttämiseen ja luonnon köyhtymiseen positiivisella tavalla. Esimerkiksi maaseudun työllisyyttä ja vaurautta lisäävä cleantech ja bioenergia ovat juuri näitä mahdollisuuksia, joista hyötyvät luonto ja ihmiset.
Presidentti ei kuitenkaan ole puoluepoliitikko. Presidentillä on kolme tärkeää tehtävää. Ensinnäkin hän toimii armeijan ylipäällikkönä. Siviilipalveluksensa Tampereen keskussairaalan lastenpsykiatrisella osastolla suorittanut Pekka Haavisto on saanut sotilasansiomitalin työstään maailman kriisi- ja sota-alueilla YK:n rauhanlähettiläänä. Puolustus- ja ulkoasiainvaliokunnan jäsenyys lisää asiantuntemusta Suomen puolustuksesta.
Toiseksi, presidentti johtaa Suomen ulkopolitiikkaa yhteistyössä hallituksen kanssa. Yhteistyökykyinen, keskustelutaitoinen ja kärsivällinen Haavisto osaa varmistaa, että tämä myös sujuu. Henkilökohtaiset verkostot niin sissijohtajiin kuin länsimaiden ja YK:n johtoon ovat nykymaailmassa presidentille kullanarvoiset. Myös rohkeus nostaa vaikeitakin asioita neuvottelupöytiin, kuten ihmisoikeudet, on merkki siitä, että pieni Suomi voisi olla maailmassa kokoaan suurempi vaikuttaja.
Kolmanneksi, presidentillä on oman persoonansa ja arvovaltansa kautta mahdollista toimia keskustelunavaajana. Nyt valitsemme presidentiksi henkilöä, jolla on parhaat valmiudet rakentaa siltoja yhä kahtiajakautuneemmaksi muuttuvassa Suomessa ja joka on myös valmis tekemään sen eteen työtä.
Anne Bland
maaseutu- ja erävihreiden
puheenjohtaja
Huittinen
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
