Risikko puolustaa kuntien palveluja
Säästää pitäisi, mutta se ei ole helppoa. Ministeri Paula Risikko antaisi kuntien toteuttaa vapaammin lakisääteisiä tehtäviä, mutta ei tinkisi henkilöstömitoituksista eikä pätevyysvaatimuksista. ”Yksi kohta ovat esimerkiksi palveluasumisen neliöt. Ei kunnilla ole varaa uusia kaikkia vessoja.” Markku Vuorikari Kuva: Viestilehtien arkistoSosiaali- ja terveysministeri Paula Risikon (kok.) mielestä kunnan tulisi pitää kiinni omasta palvelutuotannostaan ja käyttää ostopalveluja vain täydennyksenä.
”Kunnalla pitää olla sosiaali- ja terveydenhuollon piuhat käsissään”, Risikko sanoo MT:n haastattelussa.
”Yksityisiä palveluja ja esimerkiksi keikkalääkäreitä voidaan käyttää erikoisosaamisen ostamiseen tai täydentämään omaa tuotantoa, mutta laaja ulkoistaminen tarkoittaa yleensä sitä, että ollaan selkä seinää vasten. Se on aina huono tilanne ja useimmiten myös maksaa paljon.”
Yhtään kokonaista toimialaa ei pitäisi luovuttaa ulkopuolisten hoidettavaksi.
”En kannata missään nimessä kokonaisten sektorien ulkoistamista. Kunnilla pitää olla omaa palveluntuotantoa. Kun kunta pitää kaikki piuhat käsissään, se katsoo, että kokonaisuus pelaa ihmisen kannalta.”
Esimerkiksi lastensuojelussa lapsen asioiden hoitaminen edellyttää yhteistyötä perheen, koulun, neuvolan ja harrastusten kanssa.
Ministerin kanta kuulostaa maltilliselta, sillä kokoomukseen yhdistetään usein pidäkkeetön suhtautuminen palvelujen yksityistämiseen.
Risikon arvion mukaan yksityiset yritykset ja järjestöt vastaavat jatkossakin noin neljänneksestä palveluista.
”Palveluseteleitä voi käyttää, mutta senkin pitää olla hallittua ja lähteä asiakkaan tarpeista, kuten odotusaikojen lyhentämisestä.”
Sote-uudistus tähtää juuri siihen, että kunta säilyy vahvana ja peruspalvelut pelaavat, Risikko sanoo. Hallitus perustelee tätä muun muassa sillä, että 80 prosenttia suomalaisista asuu seudulla, jossa lääkäriin jonotetaan yli kaksi viikkoa.
Kriitikot vastaavat, että tämä väki asuu kaupungeissa, eikä keskittäminen siis toimi.
Yksi ongelma on raha, jota perusterveydenhoitoon on liian vähän. Erikoissairaanhoito vie koko potista kaksi kolmasosaa, koska hoidot, välineet ja osaajat ovat kallistuneet.
”Tulevaisuudessa ei näy sellaista aikaa, jolloin erikoissairaanhoidon menot vähenisivät. Siksi perusterveydenhoitoa pitäisi vahvistaa. Terveyskeskuksiin ollaan tyytyväisiä, kun sinne päästään.”
Kunnista yritetäänkin säästää nyt muilla keinoin.
Esimerkiksi osatyökykyisiä yritetään saada töihin. Nykyisin 260 000 työkyvyttömyyseläkeläisestä joka kymmenes katsotaan nyt osatyökykyiseksi. Kokeiluja on meneillään yrityksissä.
Ollaanko julkisen talouden rahapulassa jo siinä pisteessä, että ihminen joutuu valitsemaan asuinpaikan ja palveluiden väliltä?
”Perheiden pitää voida valita itselleen paras asuinpaikka. Minä ainakin haluan pitää koko Suomen asuttuna, koska olen pienen kylän kasvatti”, Risikko sanoo.
”Lähipalveluista pitää kirjata lakiin jotakin, mutta ei kilometrimääriä. Palveluverkoston pitää olla riittävä, mutta jotkut hoidot vaativat keskittämistä.
Risikon mielestä terveydenhuollon asiantuntijuuden pitää olla lähellä ihmistä.
”Sen ei tarvitse olla pömpeli, vaan se voi liikkua pyörilläkin. Lähipalveluista on huolehdittava hallintomallista riippumatta, mutta se vaatii seinien lisäksi henkilöstöä ja laitteita. Ei sellaisella terveyskeskuksella, jossa on vain ’kaksi kättä ja Black&Decker’, tee mitään.”
Suomessa eri tuloryhmien eliniänodotteet ovat revenneet Euroopan leveimmiksi: yli kymmeneen vuoteen.
Kuilu selittyy köyhyydellä ja koulutuksella, ei esimerkiksi asuinpaikalla.
STM yrittää puuttua tähän terveyserojen kaventamisohjelmalla.
”Sen mukaan pitää vähentää köyhyyttä, panostaa koulutukseen, valistaa ja ottaa puheeksi. Vaikka ihminen tulisi hoidattamaan kurkkukipuansa, pitäisi kysyä myös, onko hän liikkunut. En lähtisi ylipäätään keppi- vaan kannustepolitiikkaan.”
Tehokas kannuste olisi verotus, mutta siihen ei nyt ole varaa. Esimerkiksi terveysvaikutteiset elintarvikkeet eivät saisi Risikon mielestä maksaa enemmän kuin muut, vaan kaikilla pitäisi olla varaa niihin.
Risikko kävi tällä viikolla tutustumassa Ruotsin sote-malliin. Tuomisina oli idea, että lonkkamurtuman saanut vanhus vietäisiin ensiavun sijasta suoraan sairaalan osastolle.
Toinen huomio oli valtion tarkka ohjeistus kunnan ostopalveluihin.
”Siellä on todella tarkkaan normitettu, millä ehdoilla ulkoistettua palvelua tarjoava taho saa toimia tai mitä ostajan pitää ottaa huomioon. Sitä varten oli 500-sivuinen protokolla!”
Suomessa hallitus pyrkii purkamaan sääntelyä.
EIJA MANSIKKAMÄKI
Minä ainakin haluan pitää koko Suomen
asuttuna, koska olen pienen kylän kasvatti.«
paula risikko
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
