Päätoimittajalta Suuri ratkaisu, suuret riskit
Hallituksen puristama sote- ja aluehallintoratkaisu on historiallinen, ehkä suurin sitten 1600-luvun, jolloin kuningas Kustaa II Adolf rakensi valtakuntaansa valtiojohtoista
keskushallintoa.
Nyt hallitus haluaa vallan alueille ja niiden ihmisille.
Lähtökohtana on luottamus siihen, että ihmiset tietävät
itse parhaiten, miten heitä koskevat asiat on syytä tehdä.
Ajatus on eurooppalainen. Kansanvaltainen aluehallinto on merkittävä osa monen Euroopan maan hallintomallia. Se puuttuu vain pienimmistä Euroopan maista.
Historiallinen on myös kaavailtu valinnanvapauslainsäädäntö, joka lisää mahdollisuuksia valita julkisen ja yksityisen sote-palvelun välillä.
Historiallinen päätös sisältää myös historialliset riskit. Kirjaan muutaman.
Ensimmäinen riski on se, että ihmiset eivät ymmärrä, mitä hallitus yrittää tehdä.
Siksi on kriittistä, että asia avataan ihmisten kielellä eikä hallintoslangilla, jota ymmärtävät vain ammattilaiset.
Siksi pitäisi muun muassa puhua lääneistä tai maakunnista, joiden merkityksen
ihmiset ymmärtävät. Itsehallintoalue on käsitteenä samaa luokkaa kuin avi ja ely, jotka
eivät koskaan avautuneet kansalaisille.
Jos ei ymmärrä, on vaikea luottaa. Siksi viestintä on
tässäkin ratkaisevaa.
Toinen suuri riski on se, että kaikki tietävä keskushallinto pitää ohjat itsellään eikä
sittenkään luota maakuntiin.
Tätä testataan jo soten
rahoitusratkaisussa.
Jos valtio kerää veron ja päättää, miten sitä saa käyttää maakunnissa, se on signaali siitä, että maakuntien itsehallinto on puolityhjää puhetta.
Tästä on merkkejä. ”Ensisijaiseksi lähtökohdaksi
hallituksessa on sovittu, että
rahoituksen hoitaa valtio”, kunta- ja uudistusministeri Anu Vehviläinen sanoi (MT, 11.11.).
Mikä itsehallinto on rahaton ja vallaton hallinto?
Kolmas riski on se, että hallintouudistus näivettää Suomen taloutta. Niin voi käydä, jos se lisää verotaakkaamme.
Suomi on jo nyt lähes hengiltä verotettu. Korkeat verot tappavat toimeliaisuutta ja ohjaavat taloutta harmaaksi. Monella ei ole varaa kuluttaa, kun verottaja vie paljon. Yrityksillä ei ole varaa rekrytoida ja investoida, kun verotus syö kilpailukykyä.
Historiallinen hallintouudistus voi luoda ison lisäpaineen veroastetta kohtaan.
Siksi poliitikot pelkäävät – ymmärrettävästi – antaa maakunnille verotusoikeutta.
Neljäs riski on siirtymäaika, joka voi olla taloudellisesti kovin raskas.
Sote-uudistuksella haetaan kolmen miljardin säästöjä. Niitä pitäisi tulla, kun ihmisiä hoidetaan kotona ja pidetään terveinä, ja sairaaloita ja
laitoksia voidaan sulkea.
Samaan aikaan tehdään sekä
sote-palveluissa että aluehallinnossa jättimäisiä henkilöstösiirtoja ja työehtojen yhdenmukaistamisia. Kun niitä on aiemmin tehty, palkkakulut ovat nousseet merkittävästi. Lisäksi luvassa on isoja tietojärjestelmähankkeita.
Tällaiseen on nyt kovin
vähän varaa lähivuosina.
Hallinto- ja sote-uudistus on historiallinen ratkaisu. Siihen sisältyy myös historiallisia riskejä.
Jotta hankkeesta ei tule pannukakku, se vaatii poikkeuksellista johtamista ja
viisautta sekä vahvaa tahtoa.
Jos siinä onnistutaan, se muuttaa perustavalla tavalla
suomalaisen kansanvallan luonteen.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
