kirjat Jännitysromaani sukeltaa muistisairaan mieleen
Millaista on, kun elämä kadottaa loogisuutensa?
Käsikirurgiaan erikoistunut lääkäri, 64-vuotias Jennifer White, potee Alzheimerin tautia. Hän tavoittaa nykyhetken enää ajoittain. Menneisyyden tapahtumia tunkeutuu läsnäolevaksi sirpaleina ja niitten liittäminen ympäristöön on Jenniferille ratkaisematon palapeli. Usein hän ei tunnista lapsiaankaan, joilla on omat ongelmansa.
Alice Laplante on kirjoittanut vahvatunnelmaisen, Chicagoon sijoittuvan romaanin muistisairaan itsensä näkökulmasta. Jenniferillä on vihko, johon vierailijat ja hoitaja kirjaavat tapahtumia ja jota hän itsekin selvinä hetkinä pystyy lukemaan ja tajuamaan.
Lukijalle paljastuu vähä vähältä Jenniferin kliininen luonne ja problemaattinen ystävyys omaperäiseen opettaja Amandaan.
Romaaniin on upotettu dekkarin juoni: Amanda löydetään kuolleena ja häneltä on leikattu neljä sormea kirurgin taidolla. Jennifer on epäilty, mutta todisteet puuttuvat. Ja kykenisikö Jennifer tekoon?
Rikos on tässä tarinassa kuitenkin mielestäni sivuseikka, heikoin lenkki.
Tapahtumat kyllä selviävät, mutta muistisairaan maailma on jännitysnäytelmä sinänsä. Miten hän kokee käyttäytyessään tolkuttomasti? Hämärän huoneet tarjoaa päteväntuntuista teoriaa.
Lääkärien työstä romaani onnistuu näyttämään vaikuttavia välähdyksiä. Jennifer on ollut alansa huippuosaaja ja kerronta kykenee osoittamaan sen. Tilanteisiin tulee traagista komiikkaa silloin, kun hän karkaa teilleen eikä ulkopuolinen näe hänen sairauttaan.
Dekkarien valtaisa suosio on saanut monet kirjailijat kehittelemään rikoksen koukuksi romaaniin, jonka vahvuus on muissa tekijöissä.
Alice Laplanten romaanin ohella tulee mieleen Kate Atkinsonin Ihan tavallisena päivänä (Schildts 2011). Sen henkilöistä kasvaa syvällinen ja monipuolinen kudelma, ennen kuin pikkutytön, sisarussarjan nuorimmaisen, katoamisen arvoitus ratkeaa.
ANELMA JÄRVENPÄÄ-SUMMANEN
Alice Laplante: Hämärän huoneet. Suom. Marianna Kurtto.
383 sivua. Otava.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
