Ympäristö

Hurmurivaroitus! Ojan pohjalta löytynyt orpo hirvenvasa Rudolf valloittaa Mustasaaressa – videolla vasa tekee tuttavuutta hevosen kanssa

Rudolf-vasa toipuu Mustasaaressa. Villieläinhoitolassa kevät on aina kiireistä aikaa, tietää Markku Harju.
Johannes Tervo
Vaikka Rudi ei osaa imeä, suunnistaa se vaistomaisesti oikeaan suuntaan, mikä aiheuttaa lievää hämmennystä Zahib ox:ssa.

Ilmassa on kevään merkkejä: mehiläiset surisevat, kyyhkyt kujertavat, mustarastaat sirkuttavat ja Markku Harjun puhelin pirisee.

Hänen villieläinhoitolassaan Nordic Wildlife Caressa Musta­saaressa kevät on kiireistä aikaa. Yhteydenotot rusakon- ja linnunpoikasista alkavat jo maalis­huhtikuussa. Sen jälkeen on hirvieläinten vasojen vuoro.

Poikaset pitää jättää rauhaan, Harju muistuttaa. Esimerkiksi rusakonpoikasiin ei saa missään nimessä koskea.

Samoin on linnunpoikasten laita, vaikka ne kestävätkin siirtämistä rusakoita paremmin. Kun poikaset alkavat olemaan isoja, Harju saa vastata kymmeniä kertoja päivässä, että yksin hortoileva linnunpoikanen ei ole pulassa. Haavoittuneet yksilöt ovat asia erikseen.

Hiljattain hänen hoiviinsa tuotiin hirvenvasa.

Rudolfiksi nimetty vasa löytyi virumasta Mynämäeltä ojan pohjalta. Se nostettiin turvaan ja vietiin tyhjänä olevaan navettaan kuivattelemaan. Löytäjät soittivat Harjulle.

”Sanoin, että tuokaa tänne, jos ette muuta keksi. Paikallinen eläinlääkäri oli samaa mieltä.”

Kun vasa oli tuotu villieläinhoitolaan, huomattiin, ettei se osaa imeä maitoa itse. Sen takia emä sen oli varmaan hylännytkin. Harju nesteytti vasan. Se piristyi, mutta imua ei vieläkään ollut.

Johannes Tervo
Ojan pohjalta löytynyt Rudolf eli Rudi on jo ehtinyt sulattaa sydämiä. Orpo hirvenvasa voi leimautua ihmisiin nopeasti.

Miksi vasalla ei ollut imemisrefleksiä? Sosiaalisessa mediassa eräs Kauhajoen maatalous­oppilaitoksen opiskelija arveli, että eläimellä saattaisi olla seleeninpuutos.

Vasikoilla seleeninpuutos voi aiheuttaa yleistä heikkoutta ja imemisrefleksin puuttumista.

Sunnuntaina tilalle saapui kaksi eläinlääkäriä. Vasalle päätettiin antaa seleenirokote ja se nesteytettiin kunnolla. Lisäksi Rudolfille annettiin letkulla lehmän ternimaitoa.

”Poronmaito olisi parempaa, mutta sitä ei sattumoisin ole.”

Vasa nukahti ja nukkui aamuun asti. Seuraavana päivänä se tepasteli pihalla pirteänä ja bongasi alueella vapaana kulkevan Zahib-arabihevosen. Tuossako se emo nyt oli?

Luonteeltaan lempeä Zahib ei hätkähtänyt vaan nuuski vasaa kaikessa rauhassa.

Samana viikonloppuna Harju sai toisenkin puhelun hirvenvasasta: pariskunta oli löytänyt Nuuksiosta kallionjyrkänteeltä pudonneen vasan. Se oli jäänyt jumiin kahden kiven väliin, osittain veden alle.

Pariskunta souti veneellä paikalle ja nosti vasan kivenraosta.

Kuivattuaan vasan he soittivat Harjulle. Hän kehotti hieromaan sammalta pienokaiseen, jotta ihmisen haju haihtuu ja jättämään sen sitten löytöpaikan lähistölle.

Vaikka metsästä löytäisi yksinäisen hirvenvasan, emo saattaa olla lähistöllä, Harju toteaa. Jos epäilee eläimen olevan hylätty, voi tilanteen palata tarkistamaan seuraavana päivänä.

”Jos ihminen nappaa vasan, se on niin nopea leimautumaan, että lähtee seuraamaan ihmistä hyvin äkkiä. Se on lapsenryöstö.”

Villieläinhoitola pyörii vapaaehtoisvoimin. Toiminta on kasvanut joka vuosi.

Nykyisellään hoitolassa autetaan noin 400 eläintä vuodessa. Hiljattain Harju on perustanut Nordic Wildlife Care ry:n, jonka kautta toimintaa on mahdollista tukea.

Sittemmin Rudolf-vasa on vahvistunut ja alkanut imeä peiton kulmaa. Maitoa se ei vielä ime, joten Harju on joutunut ruokkimaan sitä letkulla. Nesteytykseen ei ole ollut tarvetta. ”Se vaikuttaa hyväkuntoiselta, touhuaa ja kävelee itsekseen.”

Johannes Tervo
Markku Harju muutti pääkaupunkiseudun pankkimaailmasta Mustasaareen ja omistaa nykyisin elämänsä villieläinten auttamiselle.

Koronavirus on sotkenut suunnitelmia Harjunkin perheessä.

Toukokuussa ohjelmassa piti olla hääpäivämatka Pariisiin.

”Onneksi tuli korona, koska sitten tuli hirvenvasa ja vaimo olisi pitänyt lähettää sinne yksin”, Harju nauraa. ”Ei sitä koskaan tiedä, pääseekö lähtemään vai ei.”

MT kertoi vuonna 2016 Mervi­hirvestä, joka on hoitolan ensimmäinen vakituinen hirviasukki. Merville kuuluu hyvää, Harju kertoo. Vuonna 2017 tilalle tuli kaksi kohtalon kolhimaa hirveä lisää: Olga ja Helge.

”Siellä se on ja leikkii suvun matriarkkaa. Jos nuoremmat tunkeilevat, Mervi ojentaa nostamalla sorkkaa toisten selän päälle.”

Useampi orpohirvi on saanut Mustasaaresta kodin. Hirviaitauksessa ihmettelemässä Urho (vas) ja Helge.
Lue lisää

Koirattomalla passimiehelläkin olisi hyvä olla talutushihna taskussa – "Kytke koira, sido se puuhun kiinni ja ammu vasta sen jälkeen lopetuslaukaus"

Hirvikoiran omistaja viettää yksin maastossa satoja tunteja ja käyttää harrastukseen tuhansia euroja rahaa

Kommentti: Johtopäätöksiä riistalaukauksen hyvyydestä tai huonoudesta ei pysty tekemään vain lyhyen Facebook-videon perusteella

Hirviä ja villisikoja voi ampua samasta passista – tai olla ampumatta, mutta pelisäännöistä pitää kaikkien pitää kiinni