Jaakko Silpola aloitti Metsästäjäliiton toiminnanjohtajana kesken koronakevään maaliskuun alussa. "Liiton piireissä kiertäminen ja paikallisten toimijoiden tapaaminen on jäänyt vähemmälle kuin toivoin."
Kentän ykköspuheenaiheesta hän on kuitenkin päässyt kärryille hyvin. Aihe on susi.
"Piireistä tulleiden yhteydenottojen perusteella susi on helppo nimetä suureksi murheeksi. Susitilanteesta pitää puhua, se ei ole muilta riista-aiheilta pois", hän painottaa.
Ensi töinään toiminnanjohtaja on ollut mukana laatimassa kansalaisaloitetta suden kannanhoidollisen metsästyksen aloittamiseksi yhdessä tuottaja- ja metsästyskoirajärjestöjen kanssa.
Silpola huomauttaa, että suden lisäksi edunvalvonnan asialistalla ovat muun muassa Euroopan unionin lyijyhauli- ja lyijyn totaalikieltoesityksiin vaikuttaminen, valkohäntäpeurakannan ja merihyljekantojen hoito.
Metsästysharrastuksessa hyvä yhteistyö maanomistajien kanssa on olennaista. Silpola pohtii, että metsästäjät ja maanomistajat näyttäytyvät riista-asioista käytävissä keskusteluissa joskus kahtena vastakkain olevana ryhmänä.
"On hyvä muistaa, että 40 prosenttia metsästäjistä omistaa myös metsää."
Joissain asioissa metsästäjien ja maanomistajien yhteisen näkemyksen löytäminen on vaikeampaa kuin toisissa. Tällä hetkellä kiivaimmin ratkaisua kaivataan peuratilanteeseen.
"Peura-asiassa tulee löytää yhteinen valtakunnallinen linjaus tavoiteltavasta valkohäntäpeurakannan koosta. Tästä voisi olla apua, kun ylitiheiden kantojen alueella Lounais-Suomessa mietitään ratkaisuja kannan pienentämiseen."
Silpola on harrastanut metsästystä 15-vuotiaasta asti. Hän on kolmen metsästysseuran jäsen ja yhdessä puheenjohtajana.
"Ajallisesti eniten aikaa käytän hirvijahtiin. Tulin tähän tehtävään rivimetsästäjänä, varmaankin 15 vuoden kokemus päätoimisesta edunvalvonnasta katsottiin eduksi."
Ennen Metsästäjäliiton pestiä Silpola työskenteli Vapolla edunvalvonnan erityisasiantuntijana. Hän on ollut myös Turveteollisuusliiton toimitusjohtaja sekä kansainvälisen tieteellis-teknisen International Peatland Society -yhteistyöjärjestön pääsihteeri.
"Edunvalvontatyötä ei tehdä vaatimuslistoja esittämällä, vaikka joskus on oltava hyvinkin ehdoton. On myös hyvä huomioida, että luonteva keskusteluyhteys johonkin tahoon ei tarkoita sitä, että asioista oltaisiin tahon kanssa aina samaa mieltä."
Järjestössä asiantuntemuksen ja argumentoinnin tukena on oltava kentän tuki. Silpola korostaakin, että liitossa kuullaan luottamushenkilöitä herkällä korvalla, kun annetaan esimerkiksi lausuntoja.
"Kannanotot ja lausunnot edustavat yhteistä näkemystä, ei vain toimihenkilöiden näkemystä. Isot edunvalvonnan linjaukset valmistellaan työvaliokunnassa, päätetään liittohallituksessa ja lausuntoihin kerätään kommentit piireistä."
