Erä

Sananvaihto pedoista poteroitunutta ja kärkevää – tutkijat kaipaavat kiihkotonta keskustelua petojen roolista poronhoitoalueen ekosysteemeissä

Sekä luontoarvot että paikallisten ihmisten ja elinkeinojen tarpeet pitäisi hyväksyä.
Pekka Fali
Monet Suomessa tehdyt, nykymuotoisen porotalouden ja petokantojen rinnakkaiseloon tähtäävät ratkaisut on tehty erityisesti poroelinkeinon turvaamista ajatellen.

Petokantojen tila on parantunut Pohjois-Suomessa verrattuna 1990-luvun ja sitä aiempaan tilanteeseen. Myös Venäjän ja Skandinavian petokantojen yhteys on parantunut.

Karhujen, susien, ahmojen ja ilveksen sekä maakotkien kantojen elpyminen ja petojen elinalueiden levittäytyminen ovat kuitenkin lisänneet porovahinkoja sekä vaikuttaneet monin tavoin poronhoitoon.

Suomen petopolitiikan toteutumista poronhoitoalueella sekä luonnonsuojelun että porotalouden näkökulmista selvitettiin tutkimuksessa, jonka toteuttivat Lapin yliopiston Arktinen keskus, Luonnonvarakeskus (Luke), Suomen riistakeskus ja Metsähallituksen Luontopalvelut.

Tutkimuksessa pohdittiin muun muassa keinoja, jotka tekisivät kestävän porotalouden ja elinvoimaisten petokantojen rinnakkaiselon mahdolliseksi.

"Porotaloudella on merkittävää sosio-kulttuurista ja aluetaloudellista arvoa, ja porolla on oma paikkansa pohjoisissa ekosysteemeissä. Kasvavat petojen aiheuttamat porovahingot vaarantavat tietyillä alueilla kuitenkin elinkeinon kestävyyden", toteaa Lapin yliopiston Arktisen keskuksen tutkija Sirpa Rasmus.

Tutkijoiden mukaan monet Suomessa tehdyt, nykymuotoisen porotalouden ja petokantojen rinnakkaiseloon tähtäävät ratkaisut on tehty erityisesti poroelinkeinon turvaamista ajatellen.

Ne eivät siten ole tukeneet kovin vahvasti petokantojen suojelua. Toisaalta myös petokantojen elinvoimaisuudesta on edelleen syytä huolehtia. Suomen poronhoitoalueen merkitys petolajien elinympäristönä ja susien läpikulkureittinä on kiistaton.

Virallisille petokanta-arvioille ei aina löydy luottamusta eikä petojen suojelulle hyväksyntää siellä, missä poroelinkeino jakaa maiseman petojen kanssa.

Suomen riistakeskuksen erikoissuunnittelijan Harri Norbergin mielestä tulee pohtia, miten paikallisia asukkaita ja ammatinharjoittajia saataisiin motivoitua havaintojen välittämiseen ja siten osallistumaan petokantojen arviointiin.

Käytännössä ratkaisut rinnakkaiselon edistämiseksi eivät ole riittävästi tukeneet myöskään porotaloutta.

"Porotalouden taloudellisesta kestävyydestä ja poronhoitajien hyvinvoinnista on tingitty etenkin poronhoitoalueen kaakkoisosassa ja joissakin pohjoisissa paliskunnissa. Nykyiset keinot eivät ole riittäviä, mikäli aidosti tavoitellaan elinvoimaisia petokantoja siellä missä porotaloutta harjoitetaan", Rasmus toteaa.

"Kannattavaa poronhoitoa ja petokantojen elinvoimaisuutta on usein pidetty lähes mahdottomina sovittaa yhteen. Petokantojen vahvistuminen ja esiintymiskuvan muutokset ovat luoneet esimerkiksi 1990-lukuun verrattuna parempia edellytyksiä Suomen ja Skandinavian petokantojen yhteyksille, mutta samaan aikaan petovahinkojen määrä on moninkertaistunut", toteaa Luken tutkimusprofessori Ilpo Kojola.

Tutkijoiden mukaan Suomessa on paljon kärkevää ja poteroitunutta petokeskustelua. Tarve olisi kiihkottomalle arvokeskustelulle petojen toivotusta roolista Suomen poronhoitoalueen ekosysteemeissä. Sekä luontoarvot että paikallisten ihmisten ja elinkeinojen tarpeet pitäisi hyväksyä.

"On mahdollista, että petokannoissa tapahtuvat muutokset johtavat poronhoidon luonteen oleellisiin muutoksiin alueellisesti. Tällaisen muutoksen sosiaalinen hyväksyttävyys tulisi arvioida nimenomaan poroelinkeinon sisällä."

Lue lisää

Kolmen ahman tappamiseen myönnettiin poikkeusluvat Kainuuseen ja Lappiin

Juures-porovokki

Petopolitiikka on rahaa, ei tunteita

Korona toi poronlihan myyntiin sokin ja sitä yritetään myydä etelään: "Olen yrittänyt saada viestiä kaikin keinoin etelään – poro ei ole vain juhlapöydän raaka-aine"