Muistatko Rosson legendaarisen raastepöydän? Se mullisti suomalaisten salaatinsyönnin

Varhaisissa salaateissa ei välttämättä ollut lainkaan proteiininlähteitä, mutta nykyään ruokaisissa salaateissa voi olla proteiinina vaikka kalaa, lihaa, munia tai palkokasveja. Kuvituskuva. Kuva: Sanne Katainen

Vielä muutama vuosikymmen sitten ”salaatti” tarkoitti todennäköisesti kalvakkaa kiinankaalia ja persiljatupsua lautasen reunalla, mutta nykyään salaattia syödään jopa täysipainoisena ateriana. Mitä tässä välissä tapahtui?

Ilmiön juuret voi ajoittaa vuoteen 1995 ja Euroopan Unioniin (EU:hun) liittymiseen, kertoo Helsingin yliopiston ruokakulttuurin professori Taru Lindblom.

Tuosta vuodesta alkaen Suomi on kuulunut EU:n sisämarkkinoihin, jotka perustuvat tavaroiden, palveluiden, pääomien ja henkilöiden vapaaseen liikkuvuuteen.

Kaiken muun ohella myös kasvikset pääsivät liikkumaan Suomeen vapaasti. Kasvisvalikoima räjähti jo ensimmäisenä EU-talvena aivan erinäköiseksi kuin vielä vuotta aiemmin, Lindblom kuvailee.

”Siinä oli varmasti mukana uutuudenviehätystä ja halua kokeilla juttuja, joita oli nähty etelänlomilla tai tv:ssä.”

Toinen vuonna 1995 alkunsa saanut ja suomalaisten salaatinsyömistä edistänyt asia oli Rosso-ravintolaketjun raastepöytä.

Yhteishyvässä (4.12.2018) kuvaillaan, kuinka alkuruokalautaselle napattiin kaali- ja porkkanaraastetta sekä sinappi- tai valkosipulikastiketta ja patonginpaloja.

Rosson aloittama tapa sisällyttää lämpimien ruokien hintaan alkupalasalaatti levisi vähitellen lukuisiin muihinkin ravintoiloihin.

Lindblom huomauttaa, etteivät ysärin raastepöydät näyttäisi nykypäivän salaattitarjontaan tottuneen silmissä kovin runsailta. Aikanaan ne olivat kuitenkin melkoinen oivallus, ja samalla varhainen tapa palvella kasvisruokailijoita.

”Pitkään kasvisruokailijoille tarjottiin kasvisruokavaihtoehdoksi salaattipöytää, eikä siellä välttämättä ollut lainkaan proteiininlähteitä”, Lindblom kuvailee.

Valmissalaatit ovat valmisruokien kategoriassa poikkeuksellisia, sillä toisin kuin monia muita valmisruokia, salaatteja ei yleisesti mielletä epäterveellisiksi. Kuva: Sanne Katainen

Salaatti on kulkenut pitkän matkan pisteeseen, jossa erilaisia salaatinlehtiä, pilkottuja ja säilöttyjä kasviksia sekä kalaa, lihaa, kananmunia tai kasviproteiininlähteitä asetellaan samaan kulhoon ja asetellaan kansi päälle.

Salaatin syömisestä kokonaisena ateriana on Lindblomin mukaan merkintöjä jo 1940–1950-luvuilta Kaliforniasta.

1980-luvun terveysintoilu antoi salaattiaterioille lisäbuustia, ja viimeisen niitin antoi vuosituhannen vaihde, internetin yleistyminen ja elämänrytmin muuttuminen kiihkeämmäksi.

”Värikäs, valmiiksi sekoitettu ja ruokaisa salaatti osoittaa, että olen kiireinen, mutta huolehdin hyvinvoinnistani”, Lindblom kuvailee.

Tämän kalifornialaistrendin jälkimainingit liplattavat nykyään pienissäkin suomalaismarketeissa, sillä valmisruokahyllystä on nykyään helppo löytää valmiita salaatteja, jotka sisältävät kasvisten ja salaattikastikkeen lisäksi proteiininlähteen ja käytännössä aina myös haarukan.

Lindblom huomauttaa, että valmissalaatit ovat valmisruokien kategoriassa poikkeuksellisia. Hieman kärjistäen sanottuna sama henkilö saattaa vältellä lämmitystä vaativien valmisruokien ostamista, mutta ostaa useinkin valmissalaatteja.

Jos salaatteja syötiin vielä pari–kolmekymmentä vuotta sitten erityisesti terveyssyistä, nykyään rinnalle on tullut muitakin syitä, Lindblom huomauttaa.

”Kasviksista on tullut itsestäänselvä osa ruokailuja, kasvisruokavaliosta on tullut valtavirtaa ja ilmastosta ollaan huolissaan.”