Luontonimet ovat nykyään yksi suurista etunimitrendeistä. Nimeä etsittäessä ei tarvitse tyytyä vain kasvilajeihin, sillä luonteikas nimi voi olla myös kasvin osa, kuten Hako, Havu, Kaarna, Käpy, Naava tai Pihka.
Suomenkieliset nimet tulivat muotiin 1900-luvun alussa kansallisromantiikan myötä. Sellaisia olivat Aarre, Hilja tai Urpu, joka tarkoittaa puhkeamassa olevaa lehtipuun, kuten lepän tai vaahteran, kukintoa.
Useimmat puunimet ovat päätyneet naisten kantamiksi. Joidenkin mukaan on nimetty sekä tyttö- että poikalapsia, kuten Luumu, Kastanja tai Tyrni. Yleensä puiden nimet eivät ole soveltuneet etunimiksi, koska ne ovat vakiintuneet jo aikoja sitten sukunimiksi. Silloin niitä ovat kantaneet useimmiten miehet.
Sukunimiksi ovat päätyneet Honka, Mänty ja Petäjä samoin kuin Paju, Raita ja Salava. Miltei missä vain voi törmätä Katajaan, Kuuseen, Koivuun tai Leppään, eivätkä Jalava, Saarni, Tammi tai Vaahterakaan tuntemattomia ole.
Kukkien ja kasvien nimiä on kerätty suomalaisesta metsästä. Nimipäiväkalenteriin ovat vakiinnuttaneet paikkansa Hilla, Kanerva, Kielo, Talvikki, Vuokko ja Vanamo. Kalenterista ei sen sijaan löydy Karpaloa, Mustikkaa, Puolukkaa tai Vadelmaa, vaikka niitäkin on Väestörekisterin mukaan lapsille annettu, otaksuttavasti eniten toiseksi etunimeksi.
