HELLAN KULMALLA Voihan voipaperi
Viime sunnuntaina annoimme lähipitserian pojille huili-
tauon ja loihdimme pitsaa kotona ihan omin kätösin. Kävimme kaupassa makustelemassa, millä kaikella komeuden kuorrutamme. Päädyimme chorizo-makkaraan, aurajuustoon, jauhelihaan ja jalopenoon.
Kotona opastin miehelle, miten taikinaan saa juuri oikeanlaisen sitkon. Siippa vaivasi sitä pitkään ja hartaasti molemmat kädet ahtaassa kulhossa. Täytteet aseteltiin pinnalle symmetrisesti. Paistumista valvottiin uunin luukusta kurkkien. Näyttääpä hyvältä!
Yhtäkkiä mieheni suusta purkautuu ärräpää. Pitsa ei lähde irti paperista. Se tuntuu suorastaan imeytyneen osaksi taikinaa.
Raaps, raaps. Lautaselle saadaan nyhdettyä vain pitsalta tuoksuvaa muhjua. Tässä vaiheessa mies on valmis nakkaamaan koko uunin ikkunasta ulos.
Tajuan kurkata kaappiin. Rullan kyljessä lukee voipaperi. ”Ei sovi leivontaan ja paistamiseen.”
Eipä käynyt pienessä mielessäkään, että leivinpaperiostoksilla saattaa erehdyksessä napata epäkelpoa paperia.
Mihin hittoon sitä sitten käytetään, jos ei paistamiseen? Pakko avautua Facebookissa.
Monella on vastaavia kokemuksia. Tuttava arvelee, että voipaperia ostetaan vain vahingossa. Vähän niin kuin
perunapiirakoita.
Voipaperia on vissiin käytetty joskus sotien aikaan eväsleipien kääreenä. Wikipedian mukaan siihen on nimensä mukaisesti kääritty voita. Kuka käärii voita paperiin vuonna 2015?
Joku muistelee, että ”ainoa käyttötarkoitus voipaperille oli piirustukseen. Sen läpi pystyi kopioimaan kuvan”.
Pohjois-Karjalasta kotoisin oleva täti tietää, että vain voipaperi hauduttaa piirakat ja pyöröset suunmukaisiksi.
Sitten on kuulemma olemassa vielä paistopaperiakin... Tarkkana täytyy olla.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
