HELLAN KULMALLA Ihmiskokeita porkkanakakulla
Olen leiponut lapseni kanssa kakkuja siitä lähtien, kun hän oppi seisomaan. Keittiössämme on ollut käynnissä kokeellinen aikasarja, jossa mitataan pienen koekappaleen kykyä rikkoa muna, vatkata ja sekoittaa sekä kärsivällisyys olla syömättä taikinaa ennen kuin operaatio on saatu päätökseen.
Hienoja hetkiä on ollut useita. Mieleen jäi, kun lapsi oppi kuorimaan banaanin banaanikakkua varten. Munien rikkominen on onnistunut jo niin kauan, etten edes muista, milloin siinä onnistuttiin ensimmäisen kerran. Sokeri alkaa pikkuhiljaa pysyä kupissa eikä tule syödyksi.
Viime viikonloppuna, kolme- ja puolivuotiaana, oman elämänsä huippukokki saavutti kakun leipomisessa kuitenkin aivan uuden tason.
Nyt leipuri mittasi aineita ensimmäisen kerran itse ja muisti melko tarkkaan jälkeenpäin, mitä kaikkea taikinaan tuli. Jauhoja, sokeria, voita ja kaksi munaa. Kaikki laskettiin hyvin tarkkaan, ja porkkanakuppikakut onnistuivat erinomaisesti.
Seuraava pysäkki on eri aineiden merkityksen opettelu: mitä tekee leivinjauhe? Entä, jos munat ovat loppu? Ohjeiden kaksinkertaistaminen tai puolittaminen vaatii jo hyviä matematiikan taitoja.
Kakkuja ei ole kenenkään pakko tehdä tai syödä, ja siksi ne soveltuvat hyvin harjoitteluun lasten kanssa. Mistään ei kannata ottaa paineita, mutta riman voi silti pitää korkealla. Lapsi innostuu, kun hän saa ylistävää kiitosta ja kovia haasteita.
Uskon vahvasti, että lapsen kanssa ei kannata tehdä sellaisia asioita, joita itse inhoaa. Leipominen on mukavaa ja hyödyllistä. Se konkretisoi hienosti lapsen oppimia taitoja ja kypsyyttä.
Virstanpylväitä kannattaa juhlistaa, tietysti kakkukahveilla.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
