Maajussi-Sami turhautui Tinderiin ja etsii nyt onnea televisiossa – tällaiset häät mies järjestää, jos morsian löytyy

Maajussi-Sami haaveilee kirkkohäistä, mutta haluaa ottaa tulevan morsian toiveet huomioon suuren juhlan valmisteluissa. Kuva: Kimmo Haimi

Kaalipellolle olisi pystytetty valtava teltta, jonka alle olisi kerääntynyt oma ja morsiamen suku sekä ystävät. Aurinko kajastaisi pehmeää, punertavaa valoaan.

Sellaisia hääsuunnitelmia on kaalinviljelijä Sami Vaihialla, joka osallistuu tänä vuonna Maajussille morsian -ohjelmaan. Jos sopiva morsian sattuu löytymään.

”Ei pääsisi työt unohtumaan häissäkään”, Vaihia sanoo.

Sitten hän purskahtaa aurinkoiseen nauruun ja virnistää vienosti. Oikeasti Vaihian haaveissa olisi kirkkohäät. Myös morsiamen toiveet painavat merkittävästi.

Avioliittoon vihkiminen kirkossa olisi tärkeää perinteen jatkumista, sillä suurin osa sukulaisista on vihitty siellä.

”Olisi myös tärkeää, että vanhempani saisivat nähdä sen päivän. He ovat jo 76-vuotiaita. Mutta ei tässä kamala kiire ole vielä naimisiin”, hän hymyilee.

Hoidossa oleva labradorinnoutaja viiletti Sami Vaihian mukana. Kuva: Kimmo Haimi

Vaihian lisäksi hänen vanhempansa ja siskonsa työskentelevät 40-hehtaarisella tilalla, joka sijaitsee Nurmijärvellä Röykän kylässä.

Omaa peltoa on 25 hehtaaria, loput 15 vuokrataan. Kaalia viljellään noin 14 hehtaarin verran.

Pihalla nököttää kodikas kaalikioski, joka toimii itsepalveluperiaatteella. Helteisenä kesäkuun tiistaina sinne on saapunut paikallisia ja muutamia ohikulkumatkalla olevia ihmisiä.

Omenapuiden varjostaman puutarhan vieressä määkii aitauksessa kuusi lammasta, jotka hankittiin tänä kesänä viereiseltä kylältä ilahduttamaan asiakkaita, erityisesti lapsiperheitä. Myös kanoja, kukko ja pupu löytyy pihapiiristä.

Sesonkiaikana tilalla on apuna myös kahdesta neljään ulkopuolista työntekijää.

Perheenjäsenten välillä vallitsee lähimmäisenrakkaus, vaikka kaalikuormat ovat raskaita ja helle porottaa kesäkuisena tiistaina.

Vaihia toivoo, että tuleva morsian auttaisi jollain tapaa tilan töissä. Pellolle ei tarvitsisi välttämättä tulla, mutta muita töitä tilalla riittää.

Ei ole kuitenkaan hyvä, jos liikaa tehdään yhdessä töitä, Vaihia painottaa. Eräs hänen aiemmista suhteistaan kaatui siihen, kun molemmat työskentelivät jatkuvasti maatilan eteen.

Sirius on yksi asiakkaita ilahduttavista kesälampaista. Vaihia silittää eläintä ja kuvailee sen olevan kuin koira, sillä se pitää ihmisistä todella paljon. Kuva: Kimmo Haimi

Vaihian ystävät ilmoittivat miehen Maajussille morsian -ohjelmaan jo kymmenen vuotta sitten. Ajankohta kuvauksille ei ollut kaalinviljelijälle kuitenkaan sopiva töiden vuoksi.

Tänä talvena hänen siskonsa puolestaan naputteli hakemuksen veljensä puolesta.

”Lähetettiin hakemus vähän puolivitsillä. Mutta olisihan se kiva löytää elämänkumppani rinnalle. Ajattelin, että naiset ovat miettineet jo valmiiksi, että haluavat maatilan emännäksi, kun he lähettävät minulle kirjeitä.”

Tinder oli jo Vaihian mukaan koluttu ja tykkäyksiä sadellut. Viesteihin vastailu ja treffeillä käyminen oli aikaa vievää puuhaa, eikä se oikein houkutellut.

”Olisi pitänyt palkkaa assistentti, joka ottaa selvää niistä kaikista”, hän veistelee puolivitsillä.

Kumppanina mies kuvailee olevansa tasapainoinen ja hyvin huomioonottava. ”Tykkään koskettaa ohimennen tai hymyillä kauniisti. Hyvin harvoin räjähdän ja jos jostain suutun, niin sen ärtymyksen vain nielee.” Kuva: Kimmo Haimi

Morsian, joka osallistuisi ja kertoisi omat mielipiteensä olisi Vaihian unelma. Pitää olla myös ymmärtäväinen sydän, sillä Vaihia paiskii maalis-lokakuusta töitä aamusta iltaan eikä menoja voi oikein suunnitella etukäteen.

”Talvella voitaisiin lähteä lomalle yhdessä. Morsian voisi ehdottaa jotain kohdetta. Minulle kelpaa kaikki.”

Kahdesta neljään lasta on miehen haaveissa. Hän toivoo, että lapset lukisivat koulussa paremmin kuin hän itse, jotta voisivat mahdollisesti tehdä muuta työtä kuin maanviljelystä.

Wolkswagen Transporter vuosimallia 2000 on Vaihian ensimmäinen auto. ”En luovu tästä ennen kuolemaani. Vanhalla autolla ajamisessa on ihan erilainen fiilis, koska sen kunnostamiseen on nähnyt itse vaivaa.” Kuva: Kimmo Haimi

Sami Vaihian puheesta kuultaa periksiantamaton työmoraali mutta myös väsymys. Eletään vuoden kiireisintä aikaa. Tänä aamuna kello on soinut jo puoli viideltä, ja edellispäivä on venynyt Rekopäivän vuoksi iltakymmeneen.

Kaalinviljely ei ole yrittäjälle helpoin laji, hän myöntää. Joskus tukkumyynnistä jää plussan puolelle, mutta pinta-alaa pitäisi ehkä suurentaa, jotta se olisi kannattavaa.

Toinen vaihtoehto olisi vähentää viljelyspinta-alaa, jotta pärjäisi omin voimin. Myös kuivuus ja tuholaiset ovat kiusanneet edeltävinä vuosina kuin viimeistä päivää, eikä osittain savinen ja hiekkainen maaperä ole hedelmällisintä viljelysmaata.

Jos kaalin hintaa nostaa, niin se jää heti myymättä, hän tietää. Kaaleja myydään kauppoihin, paikallisille, torimyyjille, REKO-rinkeihin sekä omassa Kaalikioskissa.

”Jos nyt myisin tilan, jäisin ehkä vuoden sairauslomalle”, hän kuvailee väsymystään, mutta lause saattaa olla myös vitsi.

Kumppanin viisautta olisi tarvittu tänä vuonna, kun sain idean laittaa 300 mansikka-amppelia, Vaihia sanoo. ”Mulla on tosi paljon ideoita, mutta välillä pitäisi olla joku, joka sanoisi, onko tämä oikeasti järkevää.” Kuva: Kimmo Haimi

Suunnitelmia yrittäjällä on kyllä tulevaisuudelle, mutta toisaalta hän ei haluaisi velkaantua lisää, jottei olisi ”naimisissa” velan kanssa. Tarkempia suunnitelmia ei kuitenkaan heru, sillä ne ovat salaisuuksia.

Syyllisyys painaa välillä viljelijää, kun hän tietää, että hänen isänsä on ensimmäinen, joka herää aamuisin töihin.

Ilman vanhempia tila ei pyörisi, kun pitäisi maksaa palkkaa työntekijöille. Mielessä siintää heiveröisiä tulevaisuuden varjoja: Mitä tilalla tapahtuu sitten, kun vanhemmista jättää aika? Miten ilmastonmuutos vaikuttaa viljelyyn?

”Yhtenä vuotena jäätiin 400 euroa plussan puolelle. Se oli ihan kuin hirttoköydessä olemista, kun puoli vuotta olin painanut ihan hirveästi töitä.”

”Linnaanhan tästä pitäisi joutua, kun ei saa itelle palkkaa. Yrittäjänä kun ei tarvitse tienata yhtään mitään”, hän puuskahtaa.

Päälajikkeet Vaihian tilalla ovat varhaiskaali, kukkakaali ja kaali. Varsiparsa- ja varsikukkakaali ovat uutuuksia, jotka kiinnostavat monia. Kesällä menee myös jonkin verran lehtikaalia ja kyssäkaalia. Syksyllä kasvatetaan myös savoijita, suippokaalia ja ruusukaalia. Sami Vaihialle varhaiskaali maistuu kesäisin salaatin korvikkeena. Hän lisää myös pataruokiin esimerkiksi kaalia ja nakkeja. Kuva: Kimmo Haimi

Vaihian kaulassa roikkuu hopeinen rippiristi. Hän kuuluu evankelisluterilaiseen kirkkoon ja on käynyt nuorena seurakunnan järjestämillä leireillä, joissa oli kattavasti Raamatun opetusta.

Vaihia mainitsee, että hänen äitinsä on uskossa ja kasvattanut hänet hyvin.

”En ehkä ole niin paljon uskossa, mutta kristilliset arvot ovat mielessä”, hän pohtii.

Toisten kunnioittaminen ja arvostaminen aitona omana itsenään kumpuavat hänen arvomaailmastaan. Toisaalta uskonnottomallakin voi olla samanlaiset arvot, hän korostaa.

Iltarukouksen hän lukee hiljaa mielessään, mutta Raamattua hän ei kiireidensä vuoksi kerkeä lukemaan.

Vaihia toivoo, että tuleva morsian ei suhtautuisi täysin kielteisesti hänen uskoonsa. Sitten hän lisää salaperäisesti, että kaikkihan voi vielä muuttua eikä tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

”Toivon, että suhteeni Jumalaan syventyisi. Elämä helpottuisi, kun saisi kaikki murheet heittää Jumalalle.”

Sitten hän virnistää ja sanoo, että äiti rukoilee onneksi hänenkin puolestaan.

Juttua korjattu 19.7. klo 9.58. Kuvatekstissä oli virheellinen tieto labradorinnoutajasta. Sille ei maistu kaali, toisin kuin tekstissä aluksi mainittiin.