Luonnonmarja-ala tarvitsee Reilun kaupan toiminnanjohtajan Janne Sivosen mukaan kaupankäynnin osapuolista riippumatonta kolmannen osapuolen valvontaa, jossa on selkeät tiukat vaatimukset.
Voiko skandaaleissa rypeneestä luonnonmarja-alasta tulla aidosti reilu? Reilu kauppa haluaa alalle riippumatonta valvontaa
Reilun kaupan sertifikaatti pyrkii kitkemään marja-alan hyväksikäyttöongelmia, mutta kaikki toimijat eivät vielä lämpene muutokselle.
Reilun kaupan sertifiointikäytännöt koskevat Suomessa kotimaisten luonnonmarjojen eli mustikoiden, puolukoiden, lakkojen ja karpaloiden poimijoiden työolosuhteita, oikeuksia ja toimeentuloon liittyviä kriteereitä. Kuva: Lari Lievonen, Fairtrade internationalLue artikkelin tiivistelmä- Finnwatchin selvityksen mukaan Reilun kaupan luonnonmarjojen sertifiointijärjestelmä voisi tuoda uskottavaa valvontaa marja-alalle. Kriteerit koskevat poimijoiden työoloja, oikeuksia ja toimeentuloa.
- Janne Sivosen mukaan keskeinen vaatimus on, ettei poimija maksa rekrytointi- tai matkakuluja itse. Sertifiointia valvoo vuosittain riippumaton kolmas osapuoli. Kaikki yritykset eivät ole lähdössä mukaan sertifiointiin.
Tiivistelmä on Rengin, Viestimedian oman tekoälyavustajan, tekemä ja ihmisen tarkistama.Kansalaisjärjestö Finnwatchin selvitys nosti esiin luonnonmarja-alalla toimivien yritysten konkreettisista toimia alan ihmisoikeusongelmien korjaamiseksi.
Uskottavaa valvontaa luonnonmarjojen arvoketjuihin voisi sen mukaan tuoda Reilun kaupan luonnonmarjojen sertifiointijärjestelmä. Nyt käytössä olevat Reilun kaupan kriteerit muodostuivat reilun kaupan 2024 perustaman pilottihankkeen myötä.
”Kun näitä reilun kaupan vaatimuksia lähdetään tekemään, käytetään tietysti pohjana sitä, mitä meillä jo on. Niitä perinteisiä Reilun kaupan vaatimuksia, joita meillä globaalisti on palkkatyövoimalle, on käytetty ikään kuin pohjana”, kertoo yhdistyksen toiminnanjohtaja Janne Sivonen.
”Ja sitten lähdettiin selvittämään näitä marja-alan spesifejä ihmisoikeusriskejä, hyväksikäyttöriskejä ja sitten tietysti taklaamaan aivan erityisesti niitä.”
Reilun kaupan sertifiointikäytännöt koskevat Suomessa kotimaisten luonnonmarjojen eli mustikoiden, puolukoiden, lakkojen ja karpaloiden poimijoiden työolosuhteita, oikeuksia ja toimeentuloon liittyviä kriteereitä.
Yksi juuri Suomea koskeva Reilun kaupan kriteerien keskeinen vaatimus on se, ettei työntekijän itsensä pidä joutua maksamaan rekrytointikustannuksia, kuten lentolippujaan.
”Työntekijän Suomeen päästäkseen ostamasta lentolipuista syntyvä velka on arvioitu aivan keskeiseksi tekijäksi siinä, että heihin voi kohdistua törkeää työperäistä hyväksikäyttö tai ihmiskauppaa”, Sivonen kertoo.
Velkaantumisen ongelmaa halutaan taklata muun muassa EPP-periaatten (engl. employer pays principle) avulla.
Sen mukaan poimijoita Suomeen tuova yritys vastaa kaikista rekrytoinnin kustannuksista, mukaan lukien matkakuluista.
”Puhumme kuitenkin alasta, jolla on ollut hyvin monenlaisia skandaaleja jo 20 vuotta. Riittääkö yrityksen sana kuluttajalle ja muulle toimitusketjulle? Sitä voi itse kukin miettiä.”
Reilun kaupan luonnonmarja-alan kriteerit on laadittu eri toimijodien, kuten marja-alan ja ostajien, kauppaketjujen ja teollisuuden kanssa käytyjen keskustelujen kautta.
Tähän mennessä marja-alan isoista yrityksistä vain suomussalmelainen Kiantama oy on julkisesti ilmoittanut käynnistäneensä Reilun kaupan sertifiointiprosessin.
Muitakin hakijoita Sivosen mukaan on, mutta hän ei kommentoi tässä vaiheessa niiden tarkkaa määrää. Kaikki alan yritykset eivät ole selvityksen mukaan lähdössä suorilta mukaan sertifiointiin.
Vastuullisuutta voi Sivosen mukaan toteuttaa esimerkiksi poimijoiden rekrytointikustannuksien maksamisen osalta ilman Reilua kauppaakin.
”Kysymys kuitenkin kuuluu, että kuka sen varmentaa. Puhumme kuitenkin alasta, jolla on ollut hyvin monenlaisia skandaaleja jo 20 vuotta. Riittääkö yrityksen sana kuluttajalle ja muulle toimitusketjulle? Sitä voi itse kukin miettiä.”
Sertifiointia ja sen toteutumista valvovaa auditointia toteutetaan sertifioidulle yritykselle Siivosen mukaan vuosittain ja siitä vastaa kolmas, riippumaton osapuoli.
”Olisi toki naiivia sanoa, että kaikki epäkohdat löydetään, eikä mitään voisi jäädä piiloon”, hän kuitenkin toteaa.
Marja-ala tarvitsee kaupankäynnin osapuolista riippumatonta kolmannen osapuolen valvontaa, jossa on selkeät tiukat vaatimukset.
”Löytääkö riippumaton valvonta sataprosenttisen varmasti kaikki epäkohdat? Ei, mutta vähentääkö kiusausta lähteä oikomaan mutkia, kun riski kiinnijäämiselle on? Ilman muuta.”
Sitä, millä aikataululla Suomen luonnonmarjakenttä saataisiin kauttaaltaan Reilun kaupan sertifikaatin piiriin, Sivonen ei lähde ennustamaan.
”Pidän hyvin todennäköisenä, että firmoja tulee hakemaan sertifikaattia jollain aikavälillä, mikäli viisumeita myönnetään tälle kaudelle ja työntekijöitä saadaan.”
Asioiden muuttamista sääntelyllä muun muassa lainasäädännön kautta Siivonen pitää lähtökohtaisesti hyvänä.
Marja-alan isoista yrityksistä Kiantama oy on julkisesti ilmoittanut käynnistäneensä Reilun kaupan sertifiointiprosessin. Muista hakijoista ei tässä kohtaa ole vielä tietoa. Kuva: Hannu Huttu”Ihmiset haluavat maksaa siitä, että tuottaja tai poimija tulee toimeen. Jos tällaisen ikonisessa tuotteen tuotantoketjussa paljastuukin ihmiskauppaa tai hyväksikäyttöä, niin uskon, että se on kuluttajalle vastenmielistä.”
Marja-alan kuohunta konkretisoituu usein mustikkaan. Tätä Sivonen ei ihmettele, sillä mustikka on suomalaisille erityisen rakas marja, jopa kulttuuria ja identiteettiä määrittävä tuote.
”Ihmiset haluavat maksaa siitä, että tuottaja tai poimija tulee toimeen. Jos tällaisen ikonisen tuotteen tuotantoketjussa paljastuukin ihmiskauppaa tai hyväksikäyttöä, niin uskon, että se on kuluttajalle vastenmielistä.”
Osa toimijoista on perustellut sertifioinnista jättäytymistä sillä, että se nostaisi tuotteen kuluttajahintaa. Sivonen viittaa Reilun kaupan kyselyyn, jossa yli puolet vastaajista kertoi olevansa valmiita maksamaan luonnonmarjojenreiluudesta lisähintaa.
”Nyt on hyvä kuitenkin muistaa, että ne isoimmat prosessin kustannukset tulee siitä, että poimija maksaa lentonsa Suomeen. Korkea kustannus on sen poimijan selkänahassa. Me haluamme siirtää se sinne, minne sen kuuluu, eli yrityksen vastuulle.”
Hän uskoo, että marja-alasta saadaan kauttaaltaan reilu vielä jonain päivänä.
”Se ei tapahdu kerralla sormia napsauttamalla. Tässä on kysymys sellaisista koko yhteiskunnan läpäisevistä rakenteista, jotka eivät kaikki ole edes niistä alan yrityksistä itsestään kiinni.”
Kiinnostus sertifiointiin on Sivosen mukaan herännyt hiljalleen. Julkista keskustelua alalla piilevistä ongelmista ovat herättäneet niin alaa koskevat raportit kuin vaikkapa Paavo Teittisen ihmiskauppaa ja työperäistä hyväksikäyttöä käsittelevä Finlandia-palkittu teos.
”Henki tässä maassa on hyvin korkealla. Se on varmasti osaltaan vaikuttanut siihen, että yrityksissäkin ollaan aktiivisemmin lähdössä taklaamaan ongelmia. Kasassa on hyvät ainekset, vaikka riskejä edelleen jopa takapakista”
Joko sinulle tulee MT:n metsäuutiskirje? Saat ajankohtaisia juttuvinkkejä sähköpostiisi kerran viikossa tilaamalla maksuttoman metsäuutiskirjeen.
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
