Totuus kosteikkounelmasta – kymmenen vuoden jälkeen lintumäärä näyttää vakiintuneen maltilliselle tasolle
Kuvitelmissa pesivien parien ja poikueiden määrät nousevat kosteikolla vuosi vuodelta, kun uusi luotu elinympäristö käy linnuille tutuksi. Todellisuudessa näin ei näytä käyvän, kirjoittaa MT:n toimittaja Johanna Koskiahde kolumnissaan.
Kosteikot vaativat jatkuvaa kunnostusta, ja se vaatii resursseja rahana ja talkootyövoimana. Kuva: Taina RenkolaVarhainen kevät näyttää saattaneen vesilintujen poikueita hyvään matkaan. Jokirannan telkkäpöntön asukit yllättivät esiintulollaan juhannusviikolla. Poikaset näyttivät ajankohtaan nähden varsin kookkailta. Niille toivotan turvallista loppukesää, sillä joenvarsi on pienpetojen suosima ympäristö.
Yksittäinen havainto ei vielä kerro tämän vuoden pesinnän onnistumisesta, mutta oikeaa tietoa on pian saatavilla, kun valtakunnallisen vesilintuseurannan poikuelaskenta suoritetaan näinä päivinä.
Olen osallistunut laskentaan vuosittain metsästysseurani hallinnoimalla kymmenien hehtaareiden laajuisella kosteikkoalueella. Neljästä eri laskentapisteestä kerätään havainnot säännöllisesti. Kuvitelmissa pesivien parien ja poikueiden määrät nousevat vuosi vuodelta, kun uusi luotu elinympäristö käy linnuille tutuksi. Todellisuudessa näin ei näytä käyvän.
Ei, vaikka kosteikkoja huolletaan oikeaoppisesti vedenkorkeutta säätelemällä, vesakkoa raivaamalla ja kasvustoa niittämällä. Vesialueita kuivattamalla saadaan ravintokasvit hyvään kasvuun, ja pienpetoja loukutetaan.
Kosteikkorakentamiseen on lyöty selvästi uutta vaihdetta silmään EU:n ennallistamisen suunnittelun myötä.
Etelä-Pohjanmaa on tekojärvien seutua, jossa runsaslajisista sorsalintujärvistä on saatu vain unelmoida. Unelmista on haluttu tehdä totta rakentamalla kosteikkoja muun muassa Sotka-hankkeen kautta.
MT:n uutisoiman Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkimuksen mukaan kosteikoilla parien runsaus oli huipussaan seitsemän ja poikuemäärä neljä vuotta kosteikon perustamisen jälkeen. Sen jälkeen lajirikkaus laskee kosteikon iän myötä. Kosteikot vaativat jatkuvaa kunnostusta, ja se vaatii resursseja rahana ja talkootyövoimana.
Kosteikkorakentamiseen on lyöty selvästi uutta vaihdetta silmään EU:n ennallistamisen suunnittelun myötä. Jokaisessa ennallistamistoimia esittelevässä seminaarissa on näkyvä rooli kosteikkorakentamisella. Kosteikot esitetään turvemaiden bisnesmahdollisuutena, jolla samassa paketissa saadaan turvemaat ennallistettua, kaupallisten jahtien kautta lisätuloja maaseudulle ja vesilintujen hiipuneet kannat uuteen nousuun. Ajatus on kaunis.
Luken tutkimuksessa kuitenkin muistutetaan, että todellisuudessa lajien vähenemisen syynä ei ole ainoastaan elinympäristöjen puute. Joillekin harvalukuisille lajeille rakennettujen kosteikkojen perustaminen on toki toimiva suojelukeino.
Lintukannat eivät kuitenkaan Suomessa sillä lisäänny, että kaikista turvemaista rakennetaan kosteikkoja. Eivät etenkään, jos ne jäävät ilman hoitoa. Muutamassa vuodessa kosteikosta tulee umpeen kasvanut lutakko, joissa eivät vesilinnut viihdy.
Kymmenen vuoden jälkeen metsästysseuran kosteikoilla lintumäärä näyttää vakiintuneen maltilliselle tasolle. Yksi vesilintulajimme kuitenkin tuntuu voimistuvan vuosi vuodelta. Ei niemeä, notkoa tai saarelmaa ilman laulujoutsenta. Kun telkkäpöntön ohitse kapeaa jokiuomaa lipui laulujoutsenpari neljän poikasensa kanssa, on todettava, että vähissä alkaa elintila joutsenella olla, kun tällaiseen ahtauteen on poikueensa tuonut.
Kolumnin kirjoittaja on MT:n toimittaja.Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
