Heikkotuottoinen suo voi olla ilmastopäästöjen lähde: "Karuilla rämeillä ei kannata tehdä mitään"
Noin viidennes metsäojitetusta suoalasta on todettu metsätalouskäyttöön soveltumattomaksi heikon puuntuotoskyvyn vuoksi.
Karuilla rämeillä puuston kasvu on hidasta, mutta kasvu sitoo hiiltä kuitenkin enemmän kuin turpeen hajoamisesta vapautuu. Rehevissä suometsissä hajoaminen voi olla voimakkaampaa kuin hiilensidonta. Kuva: Pekka Fali"Heikkotuottoiset suot ovat taloudellisesti ja ympäristöllisesti pattitilanteessa. Kasvihuonekaasupäästöt jatkuvat, mutta metsä ei tuota taloudellisesti", professori Anne Tolvanen Luonnonvarakeskus Lukesta totesi viikko sitten Oulussa.
Kun kuivatuksen myötä turve hajoaa, maaperä päästää ilmaan hiilidioksidia.
Tolvasen vetämä viisivuotinen Life Peatland Use -hanke selvitti, mitä heikkotuottoisille soille voisi tehdä ja miten eri käyttömuodot vaikuttavat ilmastoon, monimuotoisuuteen ja vesistökuormitukseen.
Hankkeessa tarkasteltiin seitsemää vaihtoehtoja: ei tehdä mitään, korjataan puubiomassa ja sen jälkeen ei tehdä mitään, intensiivinen metsänkasvatus, ennallistaminen, turvetuotanto ja sen jälkeen ei mitään, turvetuotanto ja sen jälkeen metsitys sekä turvetuotanto ja sen jälkeen kosteikon perustaminen.
Tutkijatohtori Paavo Ojanen Helsingin yliopistosta totesi, että karuilla rämeillä ilmaston kannalta paras vaihtoehto voi olla, ettei tehdä mitään.
"Vaikka puuston kasvu on hidasta, se sitoo enemmän hiilidioksidia kuin turpeen hajoamisesta pääsee ilmakehään."
Sen sijaan runsastyppisten soiden maaperän ominaispäästöt ovat suuret, jopa puuston hiilinielua suuremmat, Ojanen kertoo.
Lannoitus voi parantaa puuston hiilensidontaa, mutta se lisäisi myös turpeen hajoamista.
Pelkästään ilmaston näkökulmasta katsottuna turvetuotanto ei tule kysymykseen, sillä sen hiilidioksidipäästöt ovat auttamatta suuret.
Suokasvilajiston monimuotoisuuden kannalta paras vaihtoehto heikkotuottoisille suometsille olisi ennallistaminen, tutkija Miia Saarimaa Lukesta toteaa.
Monimuotoisuutta parantaisi myös puuston poistaminen esimerkiksi energiapuuksi ja sen jälkeen luonnontilaan jättäminen. Tolvanen kutsuu sitä "köyhän miehen ennallistamiseksi".
Ennallistaminen olisi paras vaihtoehto myös vesistön kannalta.
"Ojituksilta lähtee enemmän typpeä ja fosforia kuin luonnontilaisilta soilta", tutkija Sakari Sarkkola Lukesta muistuttaa.
Pitoisuudet ovat suurempia ja sitä kautta vesistökuormituskin suurempaa Etelä-Suomen reheviltä soilta kuin pohjoisen karummilta soilta.
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.

- Osaston luetuimmat
