Kokopuukorjuu ei oleravinnetaloudellisesti kestävää

Koko kiertoajan kattavien laskelmien perusteella kokopuukorjuu ei ole ravinnetaloudellisesti kestävää, vaikka hakkuutähteistä 30 prosenttia jätettäisiin suositusten mukaisesti kasvupaikalle.

Kokopuukorjuussa ravinnetase jää useimmissa tapauksissa negatiiviseksi. Sen sijaan runkopuukorjuu on yleensä kestävää ja ravinnetase säilyy positiivisena.

Metsäntutkimuslaitoksen professorin Leena Finérin ja Helsingin yliopiston tutkijatohtori Marjo Palviaisen tutkimus kokopuukorjuun ravinnetaloudellisesta kestävyydestä julkaistiin kansainvälisessä European Journal of Forest Research -sarjassa.

Kestävyyden lähtökohtana pidettiin sitä, että puunkorjuussa kasvupaikalta ei poistu enemmän ravinteita kuin mitä sinne laskeuman ja mineraalimaan rapautumisen kautta tulee.

Metsien kestävän käytön kannalta on tärkeää käyttää ja kehittää korjuutapoja, joissa metsiin jätetään ravinnerikkaimmat kasvinosat, jolloin korjuun vaikutukset metsien kasvuun jäävät vähäisiksi.

Kokopuukorjuu, jossa poistetaan runkojen lisäksi latvusmassaa bioenergian lähteeksi, on yleistynyt voimakkaasti. Kansallisen metsäohjelman tavoitteena on kasvattaa vuotuinen metsähakkeen käyttö 10–12 miljoonaan kuutiometriin vuoteen 2015 mennessä.

Kasvupaikalta poistuu ravinteita huomattavasti enemmän kokopuukorjuussa kuin runkopuukorjuussa. Tämän tutkimuksen tulosten mukaan ravinnepoistumien suuruus riippuu hakkuun voimakkuudesta, puulajista ja metsikön kehitysvaiheesta.

Runkopuu- ja kokopuukorjuun aiheuttamat ravinnepoistumat hakattua runkopuukuutiometriä kohden ovat suuremmat kuusikoissa ja koivikoissa kuin männiköissä.

Latvuksen suhteellinen osuus maanpäällisestä ravinnemäärästä vähenee, kun metsikön tilavuus kasvaa. Kokopuukorjuun aiheuttamat ravinnepoistumat korjattua runkopuukuutiometriä kohden ovat näin ollen suuremmat nuorissa, tilavuudeltaan pienissä metsiköissä.

Ravinnemenetykset ovat suhteessa pienimmät, jos energiapuu korjataan männiköistä ja päätehakkuukohteista harvennusten sijaan. Tulokset eivät kuitenkaan ole yksiselitteisiä. Käytännön tilanteissa on huomioitava ravinnevirtojen lisäksi myös maaperän ravinnetilanne.

MT

Avaa artikkelin PDF