Metsien terveyttä uhkaaviin riskeihin pystytään varautumaan uusien innovaatioiden avulla – Keski-Euroopan ja Ruotsin kaltaiset tuhot ovat vältettävissä

Kaarnakuoriaisen tuhoja. Kuvituskuva. Kuva: Jaana Kankaanpää

Metsien terveydentilaa ja puuston kasvua heikentävät häiriötekijät ovat voimakkaasti lisääntyneet Suomessa viime vuosina. Metsätuhoihin sopeutuminen on kuitenkin jäänyt vähäiseksi niin metsätalouden kuin hiilipolitiikan osalta.

Kansallinen metsästrategia 2035 pyrkii huomioimaan kestävän kehityksen ja metsien merkityksen ilmastonmuutoksen hillinnässä ja sopeutumisessa. Suomen energiaomavaraisuus ja hyvinvointi vahvistetaan metsien terveyden aktiivisen ennakoinnin ja uusien teknisten innovaatioiden avulla.

Äärevöityvän ilmaston aiheuttama tuholaislajien runsastuminen ja puustokuolemat ovat globaali ongelma, joka kiihtyy entisestään maapallon keskilämpötilan kohotessa. Pohjoisilla alueilla muutos on keskimääräistä voimakkaampaa.

Hyönteisten, kasvitautien ja kuivuuden yhteisvaikutus näkyy jo vakavana haittana ja tulojen menetyksenä metsänomistajille, mutta yhä laajalti ajatellaan vakavien metsätuhojen riehuvan vain jossain muualla. Metsätalouden sopeuttaminen tuhoihin ja kestävän hallintajärjestelmän kehittäminen ovat keskeinen perusta koko metsä- ja biotalouden tulevaisuudelle.

Kuivuudesta ja tuulituhoista hyötyvä kirjanpainaja on hälyttävästi runsastunut viimeisten 13 vuoden aikana ja lajin aiheuttamia puustotuhoja tavataan vuosittain yhä pohjoisempana. Lajin tekemät tappiot Suomessa ovat noin 5–12 miljoonaa euroa vuosittain, riippuen joukkoesiintymän vaiheesta, mahdollisesta toisesta sukupolvesta, alueellisesta sijainnista ja ympäröivistä olosuhteista.

Tuholainen on läsnä niin yksityisissä talousmetsissä kuin suojelualuilla ja kansallispuistoissa. Muun muassa Kolin kansallismaisema muuttuu nopeasti kuolleiden luurankokuusien ympäröimäksi aavemetsäksi.

Keski-Euroopassa ja Ruotsissa on jo havaittu metsien vuotuisen kuutiotilavuuden alentuneen, mihin hyönteistuhojen, kuivuuden ja metsäpalojen on todettu vaikuttaneen.

Ilmastonmuutosennusteisiin perustuvien mallien mukaan kirjanpainajatuhojen laajuus ja intensiteetti vahvistuu Pohjoismaissa moninkertaiseksi nykyiseen verrattuna vuoteen 2050 mennessä. Elämme jo parhaillaan ennustettua tilannetta.

Metsätuhojen vaikutuksesta Suomen puuvarantoon, puiden kasvuun, taloudelliseen arvoon ja metsien hiilitaseeseen on vielä hämmästyttävän vähän tutkimustietoa.

Kaukokartoitus on nopeasti kehittyvä teknologia, joka tuottaa tehokkaita menetelmiä metsätuhojen kartoitukseen ja muutoksen ennakointiin. Se mahdollistaa riittävän varhaiset metsänhoidolliset toimenpiteet.

Kaukokartoitukseen perustuva tuhojen seuranta ja riskinarviointi tuo kustannustehokkaasti täsmällistä tietoa puustotuhojen eri vaiheista, alueellisesta levinneisyydestä ja tuhoalueiden painopisteiden muutoksista.

Eri mittakaavan ilmiöille on tarjolla erilaisia menetelmiä, alkaen keskiresoluutioisten satelliittikuvien käytöstä suuralueille ja päätyen metsiköiden puuyksilöiden kuvaukseen senttimetrien tarkkuudella droonien avulla.

Satelliittitulkinnalla, esimerkiksi Sentinel-2-satelliittikuvilla, voidaan tuottaa laajojen alueiden puuston terveysluokitus, jossa rasteroitu metsäalue jakautuu 2–4 terveysluokkaan puuston kunnon ja puulajin mukaan.

Kaukokartoitus havaitsee puiden stressitilan aikaisemmin kuin ihmissilmä, koska se hyödyntää laajempia aallonpituusalueita, herkkää spektrianalyysiä ja käyttää kehittyneitä tekoälyyn perustuvia analyysimenetelmiä. Näin menetelmä tunnistaa jo pienet muutokset vihreässä latvustossa, jotka kaarnakuoriaisen runsastuminen aiheuttaa varhaisessa vaiheessa.

Uusimman kaukokartoituksen innovaation tuo kauko-ohjattavan, vedyllä toimivan ilmalaivan avulla toteutettava kirjanpainajan aiheuttaman kuusten heikentymisen ja kuolleisuuden seuranta. Tämä uusi teknologia ratkaisee droonimenetelmien suurimmat pullonkaulat mahdollistamalla useita tunteja kestävät lennot näköyhteyden ulkopuolella.

Menetelmää on kahtena kesänä testattu Kolin kansallispuistossa yhteistyökumppanin kanssa. Multispektrikuvien, syväoppimismenetelmien ja alueen säännöllisten koealamittausten avulla kehitettiin laajalle alueelle skaalautuva menetelmä puustotuhon eri vaiheiden luokitteluun.

Metsätuhojen riskinhallinnassa häiriöihin on varauduttava ennakolta, jotta tuholaisten joukkoesiintymä, sienitauti tai muu vaurio toteutuisi lievänä ja taloudelliset tappiot pysyisivät minimissään. Kunkin kohteen erityispiirteiden mukainen täsmämetsätalous, mahdollisten tuhotekijöiden huomiointi kiertoajan toimenpiteiden suunnittelussa ja säännöllisesti tapahtuva tehokas seuranta tuottavat tietoa metsänomistajille ja alan toimijoille päätöksentekoon ja ennusteiden laadintaan.

Jatkuvassa seurannassa metsien kaukokartoitus on avainasemassa, koska menetelmän avulla saatu tieto on luotettavaa ja tarkkaa.

Kaukokartoitusmenetelmät kehittyvät ja monipuolistuvat huimaa vauhtia, tarjoten ratkaisun erilaisille kohteille ja samalla kustannustehokkuus paranee. Suomi pystyy välttämään Keski-Euroopan ja Ruotsin massiiviset kaarnakuoriaistuhot uusien innovaatioiden, yhteistoiminnan ja avoimen tiedonvälityksen avulla, mutta varautumista täytyy nopeuttaa.

Maanmittauslaitoksen Paikkatietokeskus osallistuu Horisontti Eurooppa -ohjelman rahoittaman Resdinet-hankkeen toteutukseen, jossa kehitetään drooniteknologioiden avulla uusia työkaluja kaarnakuoriaisten varhaisten puustovaurioiden tunnistamiseen ja kaarnakuoriaisten runsastumisen riskinarviointimallin suunnitteluun.

Päivi Lyytikäinen-Saarenmaa

tutkimuspäällikkö

Eija Honkavaara

tutkimusprofessori

Paikkatietokeskus, Maanmittauslaitos