Hakkuukoneen keräämällä tiedolla voi kohta ennustaa leimikon laatuakin – se voisi vaikuttaa puukauppoihinkin

Metsäkone kerää tulevaisuudessa yhä enemmän tietoa, josta on hyötyä niin hakkuiden suunnittelussa kuin puukaupan arvioinnissa. Kuva: Sanne Katainen

Metsässä häärivän hakkuukoneen työnjälki on helposti osoitettavissa. Leimikolta kaatuu puuta, joka kulkeutuu tehtaalle, ja metsänomistajan tilille rapsahtaa tuloa. Vähemmälle huomiolle jää kuitenkin kaikki se tieto, mitä kone kerää ympäriltään ahertaessaan. Tulevaisuudessa tätä metsäkonedataa voidaan hyödyntää entistä laajemmin ja yhdistellä muuhun paikkatietoon.

Puunhankinnan kehittämisyhtiö Metsätehon erikoistutkijan Tapio Räsäsen mukaan tietoa kerätään kaiken aikaa enemmän.

Esimerkiksi kaadetuista puista voidaan saada melko tarkka paikkatieto, joka rekisteröityy kohtaan, missä hakkuukone seisoo. Konevalmistajista tiettävästi Komatsu pystyy tarkempaankin puun sijaintitietoon, sillä sen järjestelmä rekisteröi jo kouran sijaintia suhteessa itse koneen sijaintiin.

Poistettujen puiden paikkatiedolla voidaan pian päivittää valtakunnallisia metsävaratietoja, joihin muun muassa Metsään.fi-palvelu perustuu.

Metsäteho on mukana asiaa selvittävässä hankkeessa Suomen metsäkeskuksen kanssa. ”Käytännössä siirrettäisiin hakkuukohtainen runkotieto eli hakkuista yksittäiset puut ja niiden sijaintitieto mutta ei puulaji- ja mittaustietoa”, Räsänen kertoo.

Vielä tieto ei kulje, mutta Räsäsen mukaan metsäyhtiöt ovat lähdössä mukaan antamaan tietoja.

Järjestelmässä hakkuutieto menisi metsäkoneilta puunostajien kautta metsä­keskukselle, joka edelleen muodostaisi niistä kuviokohtaiset tiedot. Laserkeilauksella metsävaratiedot päivitetään jatkossa kuuden vuoden välein. Hakkuudatalla tiedot pidettäisiin ajan tasalla sitä mukaa, kun hakkuita tehdään.

Metsänomistajan on kuitenkin annettava lupa tiedon toimittamisesta metsäkeskukseen. ”Järjestelmän testaus ja pilotointi alkavat näillä näkymin syksyllä. Järjestelmä voisi olla käyttöönotettavissa jossain vaiheessa vuonna 2021”, arvioi Räsänen.

Metsissä liikkuvat koneet voisivat tulevaisuudessa kartoittaa myös maaperä­tietoja eli sitä, miten eri metsäkohteet kestävät painavia koneita. Siitä voisi olla apua muun muassa kelirikkoajan hakkuukohteiden suunnittelussa.

Niin sanottujen kantavuuskarttojen luontia on tutkittu mittaamalla uppoumia metsäkoneiden voimansiirron ja kulkuvastuksen avulla. Ajourille kasatut risut ja havut kuitenkin vaikeuttavat luotettavien tietojen saantia.

Koneisiin voitaisiin myös lisätä uusia mittalaitteita. Mobiililaserkeilauksen avulla voitaisiin luoda niin sanottuja puukarttoja. Kone havainnoisi puustoa ennen hakkuuta ja sen jälkeen. Luotujen mallinnosten avulla keilausta voisi hyödyntää hakkuulla poistettavien puiden automaattiseen valintaan ja esimerkiksi lenkouden tunnistamiseen kuljettajan silmämääräisen arvioinnin sijaan.

Itse keilauslaitteen pitäisi olla edullinen ja kestää hyvin korjuuolosuhteiden tärinää sekä pystyä toimimaan sekä kesä- että talviolosuhteissa. Puukartan luominen on monien muuttujien takia haastavaa ja vaatii laskentakapasiteettia.

”Tässä odotetaan, että autoteollisuudesta saataisiin lisää kokemusta keilauksesta sekä halpoja ja luotettavia keilainlaitteita”, Räsänen selittää.

Myös korjuujäljen seuraamista kameroiden avulla selvitetään. Kuorma­traktoreihin sijoitetut kamerat voisivat seurata ajourien syvyyttä, hakkuujälkeä ja vaikkapa puustovaurioita. Kaiken pitäisi kuitenkin toimia niin automaattisesti, että kuljettajan huoleksi jäisi lähinnä kameroiden puhtaanapito. Haasteena tässäkin on laitteiden toiminta eri valo- ja keliolosuhteissa.

Mielenkiintoinen kehityskohde on kasvavan puuston laadun arviointi sahoilta saatavien laatutietojen avulla. Pidemmälle vietynä metsäkoneen mittaus­tietojen, sahojen tukkiröntgenin, laserkeilauksesta saatavien puustotietojen ja maaperätietojen yhdistelmästä voitaisiin tulevaisuudessa ennustaa, onko jokin leimikko laadultaan keskimääräistä parempi vai huonompi.

Se voisi avata uusia ulottuvuuksia puun hinnoitteluun.

MTK:n tutkimuspäällikkö Kalle Karttunen pitää lopputuotannossa yhdistyvää tietoa ja sen hyödyntämiskohteita mielenkiintoisena ja hyödyllisenä. Hän kuitenkin huomauttaa, että myös metsänomistajat pitää asioissa huomioida.

”Edunvalvonnan kannalta on tärkeää tietää, mihin kaikkeen tietoja käytetään. Metsänomistajien ääntä pitää kuulla ennen kuin datankäytöstä sovitaan.”