Aarteen lukija kertoo kannattavasta sieniretkestään 85 vuotta sitten
Aarteen lukija löysi lapsena siskonsa kanssa niin hyvän sienipaikan, että saaliin tuomiseksi kotiin piti käyttää kekseliäisyyttä.
”Kerran löysimme metsälammen rannalta koivikosta hyvän karvalaukkupaikan. Korimme täyttyi hetkessä”, Reijo Koivu kirjoittaa. Kuva: Johannes WiehnKerron lapsuudestani 85 vuoden takaa sieniretkestä, jonka tein neljä vuotta vanhemman siskoni kanssa. Kävimme hänen kanssaan usein sienimetsässä.
Kerran löysimme metsälammen rannalta koivikosta hyvän karvalaukkupaikan. Korimme täyttyi hetkessä.
Ajattelimme, ettei meidän kannata hakea lisää koreja kotoa, koska sinne oli neljän kilometrin matka. Siskoni keksi, että hän riisuu alushameensa ja tekee siitä pussin. Pussiin mahtui aika paljon sieniä, jotka sitten yhdessä kannoimme kotiin. Olin silloin kuusi vuotta vanha, mutta jaksoin kyllä kantaa pussia ja koria.
Kotona sienet puhdistettiin ja laitettiin pyykkikoriin. Pyykkikorissa oli kädensija molemmissa päissä, joten voimme hyvin kantaa sitä yhdessä.
Tämän jälkeen lähdimme tuttuun taloon kahden kilometrin päähän sieniä myymään. Emäntä otti mieluusti sienet ja antoi meille niistä rahaa. Täten olimme saaneet ensimmäisen aarteemme metsästä.
Reijo Koivu, Karjalohja
Kirjoitus on julkaistu Aarteessa 2/2024.
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
